Kyllä sitä taas tuntee itsensä pieneksi tytöksi, kun yö on eikä unta tule. Hieman taitaa tätä tyttöä jännittää tulevat jutut, kuten esimerkiksi uusi työpaikka ja uusi koti, ihan sellasia pikkujuttuja. Päätin kuitenkin herättää tätä blogia talviunilta ja pistää ulkoasun joulukuntoon (tai ehkä pääsiäiseltä lähinnä näyttää). Toki tämä näyttää vielä tosi kököltä, koska kuvan siirtäminen otsikon viereen tuntuu lähes mahdottomalta. Kirjoittajaystävänikin on teillä tuntemattomilta, joten ei voi muuta kuin kestää tuota epätasapainoa hetken verran. Pidän itseäni kuitenkin ainakin keskiverto-osaajana tietokoneiden kanssa, mutta tämä Googlen blogipalvelu on kyllä jotain ylivaikeaa.
Olen aina välillä kokeillut kotitekoisia ihonhoitotuotteita onnistuen niissä enemmän tai joskus vähän vähemmän. Noin kuukausi sitten aloitin uuden kokeilun, tällä kertaa kasvojen kuorinta-aineella. Tämä luomus koostuu rypsiöljystä, sokerista ja hunajasta. Tarkkoja määriä en kyllä mittaillut montaa sekuntia, mutta jotain tähän suuntaan:
sokeri 1,5dl
öljyä 1/2dl
hunajaa 1-2rkl
Niin ja vielä toinen hyvä ja huomattavasti paremmalta maistuva lahjaehdotus on maapähkinävoi sekä maapähkinävoisuklaapalluraiset. Ikuisuus sitten Oskarin kanssa tehtiin molempia, ja tuttuun tapaan ohjeet ovat unholan mailla. Jospa vielä jokin kerta kirjoittaisin ohjeet ylös, tai jopa tänne nopeammin kuin puolen vuoden päästä... mutta siis maapähkinävoihin tarvitaan
maapähkinöitä 1/2kg
voita muutama nokare
rypsiöljyä pieni tilkka
suolaa
Me taisimme tehdä yhteensä kilon maapähkinävoita, kylläkin kahdessa erässä. Aluksi pähkinät levitetään uunipellille ja päälle muutama nokare voita. Maapähkinöitä paahdetaan uunissa n.225C suurinpiirtein 10min (kannattaa seurata, etteivät ne pala). Tämän jälkeen alkaa hienontaminen, ja suosittelen aloittamaan osasta maapähkinöitä, jotta sauva/tehosekoitin on kuosissa tämänkin operaation jälkeen. Sekaan voi lorauttaa pienen tilkan öljyä ja ripaus suolaa. Ja sitä mukaa, kun pähkinät alkavat hienontua, voi sekaan laittaa lisää pähkinöitä. Me ainakin teimme tämän osan aikalailla mutu-tuntumalla. Lopulta sieltä sitten tulee sitä maapähkinävoita, ja on kyllä hyvää. Maapähkinävoin voi säilyttää lasipurkeissa, jotka toki on puhdistettu hyvin ennen käyttöä (taisin uunissa niitä lämmittää ja korkit kiehauttaa).
Mitä sitten maapähkinävoisuklaapalluroihin tulee?
maapähkinävoita
sulatettua suklaata
Näin. Ei ollut tämän vaikeampi meidän itsekehittelemä jatko-ohje maapähkinävoille. Maapähkinävoista tehdään siis pieniä palluroita uunipellille(ei kannata laittaa suuria määriä öljyä/rasvaa hienontamisvaiheessa, jotta palluraiset pysyvät kasassa). Pallot laitetaan hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, ja tässä välissä voikin sulattaa suklaata kattilassa. Meillä taisi olla kaksi Pandan suklaalevyä käytössä.. Jähmettyneet pallot otetaan jääkaapista ja kastetaan suklaassa. Ja sitten takaisin jääkaappiin. Ja maku on aivan mahtava. Näissä palluroissa taisi olla sivuseikkana se, että suklaa alkoi helposti huoneenlämmössä sulaa uudestaan, joten niitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Ai niin, tuon kuvan perusteella veikkaisin, että jokin suklaa oli minttukrokanttia, pienistä nyppylöistä päätellen...
Eivät palluraiset meillä montaa päivää säilyneet syömättä, vaikka tuhtia tavaraa olivatkin.
Nyt onkin jo aamu, kun viimeisiä sanoja kirjoittelen. Kahden aikaan pääsin unten maille ja unta sitten maittoikin aina puoli 8 asti. Hieman olisi voinut vielä nukkua, mutta eiköhän tästäkin päästä eteenpäin.
Pian on kotini laatikoissa, mutta vielä viime viikolla se sai nauttia jouluvaloista.
Sain kutsun tovi sitten hyvin mielenkiintoiseen ja tärkeään tapahtumaan muuan sosiaalisen median sovelluksessa, ja ajattelin, että tämän voisin myös teidän kanssa jakaa. Kyseessä on siis Luonto-Liiton kulutuskriittisen toimintaryhmän järjestämä Kuukuppikuu. Ja kyllä, luit aivan oikein, kuukupillakin toisin sanoen kuukautiskupillakin on nyt oma kuu. Aivan mahtavaa sanoisin minä! Toivon, että myös te miehet luette tämän kirjoituksen, vaikkei aihe nyt täysin osu napinläpeen. Aika lähelle osuu kuitenkin, voitte vaikka muistella tätä kirjoitusta, kun joulua edeltävänä päivänä etsitte kiireellä jotain lahjaa jollekin naispuoliselle. Apteekit ovat yleensä myöhään auki ainakin suuremmissa kaupungeissa ;). Kyllä minä tuosta lahjasta tykkäisin, vaikka ehkä jotain muutakin olisi kiva joskus saada.
Kovin monille, erityisesti miehille, kuukuppi on vielä täysin vieras käsite, mitä kyllä ihmettelen..siis että miksi sitä ei tunneta? Itsekin kyllä vasta reilu vuosi sitten rohkaistuin kokeilemaan tätä silikonista kuppia, joka työnnetään juuri sinne keräämään kuukautisvuodon kuppiinsa. Kerran kuukuppia kokeiltuani olen ollut joka kuukausi kiitollinen sille ihanalle ihmisille, joka tämänkin mahtavuuden on keksinyt. Toki kuukupin käyttäminen vaati harjoittelua jonkin aikaa, mutta mikäpä siinä harjoitellessa. Voi sitä aikaansa huomattavasti turhempaankin käyttää. Ja sitten, kun se alkaa onnistua ensimmäisen kokeilun jälkeen, niin on kyllä voittajafiilikset, ja elämä on taas asteen helpompaa.
Mutta siis, olen mietiskellyt, miksei kuukuppia mainosteta. En kyllä muista, että ala- tai yläasteella olisin kertaakaan kuullut tyttöjen tunneilla (tai mitä ne nyt olivatkaan, taisin silloin ala-asteen kutosella olla pois jostain syystä, mutta mukavat luokkatoverit olivat ottaneet minulle ties mitä esitteitä ja näytekappaleita talteen) mainittavan kuukupista kuukautisten yhteydessä. Toki kuukupin käyttäminen soveltuu ehkäpä hieman 12-vuotiasta vanhemmalle, tai mitä mieltä te olette? Joka tapauksessa, kuulin ensimmäistä kertaa kuukupista jostain yleisen vessan seinältä. "Pelasta maailma, käytä kuukuppia". Nykyään kuukuppia mainostetaan jo hieman enemmän ja muuallakin kuin muuan Ilokiven vessan seinässä, mutta paljon enemmän näkyvyyttä se voisi ja pitäisi saada. Kyseessä on kuitenkin toimivampi ja käyttökelpoinen vaihtoehto kertakäyttöisille kuukautissiteille ja tamponeille, ympäristöystävällisyyttä unohtamatta.
Kuukupin voi ostaa esimerkiksi apteekista, monista eko/luomukaupoista olen hyllyiltä kuppeja myös löytänyt. Kokoja on useita, ja väritkin kai joissain vaihtelee, jos jollekin värillä on väliä. Yksi kuppi maksaa noin 30e, ja kestää useamman vuoden. Lisäksi tarvitaan pesuneste n.8e sekä yllättäviin tilanteisiin kuppipyyhkeitä 10kpl ehkä noin 3e. Yli vuosi sitten ostettu pesuneste on nulla vieläkin käytössä, ja taitaa seuraavat kaksi kuukautta vielä riittää. Minun matikalla laskettuna ainakin huomattavasti edullisempaa kuin terveyssiteet tai tamponit...Kulutusta ja hintaerojakin jotkut ovat oikeastikin laskeneet, ja seuraavat luvut löysin (=muuan Minna löysi ja kertoi minulle) Kuukuppikunnan sivulta: Kertakäyttösiteiden kulutus
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 vuotopäivää x 4 sidettä = 9880 sidettä Kuukautiskuppien kulutus
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia Kertakäyttöisten kuukautissuojien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 euron kuukausittainen kulutus suojiin = 2470 eur Kuukautiskuppien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia
7,6 kuppia x 30 euroa (kupin summittainen hinta) = 228 euroa
Kuukuppia voi käyttää yhteen soittoon enintään 12h, mutta tuo aika riippuu täysin siitä, kuinka runsaat kuukautiset on. Itse joudun usein kahtena ensimmäisenä päivänä tyhjentämään kupin n.4 tunnin välein, loput päivät menee 6-10 tunnin välein tyhjentämällä. Ei kuulosta pahalta, kun verrataan siteisiin tai tamponeihin, joita ränklätään muutaman tunnin välein.
Ja sitten tämä tyhjennysasia. Väitetään, että se olisi sotkuista ja ällöä ja vaikka mitä. No minä voin kertoa, että tamponin vetäminen on kyllä huomattavasti ällöttävämpää. Ja ajatus siitä, että ensin veri valuu kolosestaan ulos siteeseen, ja siinä sitten köllöttelee kiinni ihossa (toki imeytyneenä kalvojen väliin) muutaman tunnin ennen kuin vaihdetaan pois. Kuukupin tyhjentäminen vaatii harjoittelua ja malttia, mutta muutaman ensimmäisen epävarman otekokeilun jälkeen kädet ovat olleet pääsääntöisesti puhtaat. Ja joskushan on niitä päiviä, kun mikään ei onnistu, mutta niitä on kaikilla.
Ehkä parhainta kuukupissa on se, että kun se ei tunnu missään. Jos kuppi on asetettu hyvin, sen olemassa olon unohtaa heti vessasta lähdettyään. Tietysti on hyvä muistaa, että siellä se tekee työtään ja jossain vaiheessa pitää muistaa tyhjentää. Ei mitään rahinoita, hankausta, narun pilkistämistä, tunnetta kun jotain valuu ulos, vaikka sitten lipareen kalvoihin. On se niin hieno tunne, kun voi ilman huolta mennä tanssitunnille, ja jammailla niinkuin afrotanssijat konsanaan. Pitää tosin mainita, että noina ensimmäisinä päivinä tulee pidettyä myös pikkuhousunsuojaa, kun vuoto on runsaimmillaan. Niin ja vielä se, että kuukautisten alkaessa ja loppuessa kuppia keitetään vedessä 5min. Mutta se siis ei ollut mikään ongelma, ilmoitusluontoinen asia vain.
Vielä ehkäpä edellistä parempaa kuukupissa minusta on se, että se ei ole kertakäyttöinen. Se ei kerrytä vessan roskista ja siten ei kaatopaikkaakaan. Paitsi ehkä sen viiden vuoden välein. On tosi hienoa, että on kehitetty toimiva ja epäekologista huomattavasti parempi ja edullisempi keino pysyä puhtaana ja siistinä kuukautisten aikana, ja mikä parasta, voin olla tyytyväinen ja ylpeä omasta toiminnastani.
Mitäpä muuta vielä?
Ainakin se, että suosittelen teitä kaikkia naisia ainakin kokeilemaan kuukuppia. Todennäköisesti tykästyt siihen. Ja jos et, niin noh, se on sitten harmin paikka, mutta ehdottomasti kuitenkin kokeilemisen arvoinen esine.
Tällä kertaa jätin kuvamateriaalin pois kirjoituksesta. Hyvää ja käytännön tietoa löytyy kuitenkin esimerkiksi epäkaupalliselta Kuukuppikunnan sivustolta, ja sieltä löytyy myös niitä kuvia.
Kuukuppitekstit tosin kuuluvat myös sinne vessojen seinille, on ne niin hauskoja.
Syksy on ihanaa aikaa!
Lehtien väriloisto kaunistaa
Sade virkistää, sienet kasvattaa
niitä sieniä poimia saa.
Kotimaiset omenat
porkkanat ja perunat
punajuuri
sipuli
pensaspavut ja kaali.
Maha kiittää ruuasta.
Voi niitä syysiltoja
kynttilänvalossa.
Ikkunasta ulos kun katsoo
villaisen peiton ympärille voi kietoa
maailmakaan ei tunnu niin pelottavalta
itse asiassa hieman paremmalta,
elämänmeno ei niin kauhistuta.
Peiton alla on turvallista.
Karpaloiden aika on pian taas
mieli lepää kun suolle astuu saapas
Saattaa kuulua kurjen rääkäisy.
Talvi on siis tulossa
lunta saattaa jo tulla.
Suolla on hieman pakkasta.
Mietin elämäni arvoja
mikä onkaan elämäni arvoista
onko aika karsia
turhia selän taakkoja
keskittyä vain muutamaan
hieman voisi hidastaa
nauttia onnesta.
Minä olen elossa.
P.S. Pian saattaa tulla erityisesti miehiä kiinnostava kirjoitus kuukautiskupista sekä jokasyksyisistä askartelu-leipomisideoista. Myös Oskaria aion painostaa jutun kirjoittamiseen.
Oi kun kesälomalla oli I H A N A A. Ihan mielettömiä juttuja olen päässyt kokeilemaan loman aikana, kuten golfausta (ei-niin-mieletön-juttu kylläkään), purjehdusta ja verenluovutusta. Enää ei askel tunnu horjuvan, kun purjehduksesta alkaa olla viikko aikaa.. Kävimme siis kavereiden kanssa purjehdusretkellä Helsingin edustalla ja rantauduimme Pihlajasaareen. Päivä oli lähes täydellinen: aurinko paistoi ja tuulikin jaksoi puhaltaa purjeita mukavasti. Ja mikä parasta, ei moottoria! Okei no ihan alussa ja lopussa käytettiin, koska muutoin homma menee kuulemma hieman säätämiseksi. Mutta siis ajatelkaa: laineet keinuttaa ja tuuli puhaltaa venettä eteenpäin, ei moottorin pärinää, ja vieläpä ympäristöystävällistä! Toki ajoittaiset jahtien ja risteilyalusten aallot keinuttivat venettä ehkä tarpeettomankin paljon ja häiritsivät seesteistä luontokokemustamme, mutta muutoin kuroteltiin kyllä jo lähes täydellistä hetkeä.
On kyllä mahtava fiilis tuosta verenluovutuksestakin. Ei ole kovin suuri ponnistus kävellä Sanomatalolle ja ojentaa käsi verta tarvitseville. Suosittelen teille kaikille siihen kykeneville. Ja myönnän, tunnen itseni himpun verran paremmaksi ihmiseksi (:
Viikonloppu menikin sitten hujauksessa kotimaisemissa Keski-Suomessa. Pilkottiin puita, vaellettiin metsässä, kohdattiin hirvikärpäsiä ja panikoiduttiin (taisin olla siis se ainut), löydettiin mahtavia kantarelleja ja pyöräiltiin vesisateessa kohti Pitkävuoren hyppytornia, kunnes pyörä meni rikki ja ei ollutkaan enää niin hauskaa. Mutta ei vitsi minkä näköistä on, toinen ajaa pyörällä "potkutellen" :DD. Eli loppu hyvin kaikki hyvin silläkin pyöräreissulla.
Ja siitäpä tulikin mieleeni hefu eli hampputofu. Itse en kylläkään jälkimmäistä termiä käyttäisi enää, sillä kauppojen valikoimiin on tullut hampputofua, joka siis koostuu enimmäkseen tofusta ja pienistä määristä hamppua. Hefu taas koostuu täysin hampusta. Unohtakaamme siis hampputofu terminä, tästä etiäpäin puhutaan vain hefusta.
Tähän väliin pieni ylistys hefulle:
Ei vitsit hefu on hyvää. Rakenne on pehmeä ja suussa sulava, mikä todnäk johtuu hampun korkeasta rasvapitoisuudesta. Maku on myös pehmeä ja selkeästi hamppumainen, eli hyvä. Hefun koostumus ei ole läheskään yhtä kiinteä kuin tofun, ja siksi hefu on helpompi maustaa jälkeenpäin siten, että maku imeytyy muuallekin kuin pintaan. Ja sitä paitsi hefun valmistaminen on ihan naurettavan helppoa!
Ainut ongelma onkin se, että hampun kilohinta ei ole ehkä se kaikista edullisin. Oskari taisi ostaa hampunsiemenet Ekolosta, jossa kilohinnaksi tuli reilut 10e. Eipä siinä mitään, jos tuosta koko kilosta saisi kilon hefua, mutta kun ei se ihan niin mene. Nuo Ekolon siemenet ovat Sastamalasta kotoisin, ja myös minun sukuni, joten ehkäpä jokin päivä pääsen käymään "tehtaalla" asti.
Hefun valmistus ei tosiaan siis vaadi mitään rakettitieteitä. Tai no, ylistys sille, joka hefun on keksinyt. on se vaan niin hyvää. Hefun valmistamisesta taitaa olla aikaa jo reilu kuukausi, mutta ainakin siis muistelen sen olleen hyvää. Tällä kertaa ohje on pääosin lainattu Veganiiliton sivuilta.
Tarvikkeet:
5dl hampunsiemeniä
1,5l vettä
harsoa
kattila
siivilä
tehosekoitin tms.
iso kulho
muotti
Ensimmäisenä siemenet liotetaan ehkäpä yön yli, jos jaksaa. Minä en jaksanut. Aloitimme valmistuksen siis laittamalla hyvää musiikkia (kuten SMG) soimaan. Tämän jälkeen alkaa siementen hienontaminen. Kulhoon laitetaan siemeniä ja vettä suhteessa 1:3, ja ne jauhetaan sauvasekottimella. Tämä saattaa kestää jonkin aikaa, ja vaihe kannattaakin tehdä useammassa osassa. Me taisimme jakaa siemenet ja veden kahteen osaan, sillä sauvasekottimemme ei ole se kaikista tehokkain. Mahdollisimman hyvin hienonnettu hamppujauhe siivilöidään harson läpi kattilaan. Tuloksena on nyt hamppumaitoa sekä ylimääräistä kuorimassaa. Massan voi ottaa talteen vaikkapa rasiaan, säilyttää viikon ajan jääkaapissa ja heittää roskiin.
Hamppumaidon muuntaminen hefuksi jatkuu. Hamppumaito kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi. Maitoa keitetään 10min. Tämän vaiheen voisi tehdä vesihauteessa, mutta me ainakin kuumensimme maidon aivan perinteisillä kattilamenetelmillä, ja hyvin onnistui. Seokseen alkaa nyt muodostua kokkareita.
Tämän jälkeen otetaan muotti (jossa on reikiä, ks. Tofun valmistus), ja se vuorataan harsolla. Kattilaan muodostuneet kokkareet kaadetaan muottiin, tai vaihtoehtoisesti nostellaan reikäkauhalla, jolloin hefumassa jää muottiin ja ylimääräinen hera valuu pois. Ja nyt huomasinkin vasta, että Vegaaniliiton ohjeessa sanotaan, että tässä vaiheessa voisi lisätä mausteita hefuun. No ehkäpä ensi kerralla.
Harson reunat taitellaan tiiviisti hefumassan ympärille, päälle laitetaan toinen samanlainen muotti ja paino vielä päälle. Hefun annetaan puristua vähintään puolisen tuntia painon alla (ts. niin kauan, kunnes heraa ei enää valu pois ja massa näyttää kiinteältä). Heran voi kuorimassan tavoin ottaa talteen, esimerkiksi pulloon, säilyttää pari viikkoa jääkaapissa, tämän jälkeen avata korkki ja huomata, että sisällöstä on muodostunut jotain käyneen hajuista, ja heittää pois.
Ja siinäpä se hefun valmistus. Ei kovin vaikeaa, vai häh?
Huomenna alkaa koulu, jee jee. Ei oikein innosta rennon lomaviikon
jälkeen aloittaa puurtaminen, mutta toisaalta, mitä nopeammin tämä syksy
on ohi, sitä nopeammin pääsen uusien haasteiden kimppuun. Ja mikä
parasta, Helsinki kutsuu tätä tyttöä! Helsingin kunniaksi muutama
purjehduskuva vielä.
Ulkona näyttää vähemmän mieluisalta, vettä sataa, tuulee, asteita noin +11C. Olen koko kesän käynyt melkein päivittäin uimassa ja jopa mielelläni, sillä mikä olisikaan mukavampi laji tällaiselle kantapäärajoitteiselle liikkujalle. Tänään jouduin kuitenkin jopa hieman repimään itseäni kohti Keski-Suomen kultarantaa, Vuorilampea. Laitoin sadetakin päälle, mikä sinänsä oli typerää, koska joka tapauksessa aikomukseni oli pian kastua. Muutaman kerran meinasin palata takaisin sängyn pohjalle lämpimien peittojen alle, mutta tahdonvoimalla raahauduin järvelle.
Ja voi että, kuinka ihanaa se taas oli! Tällaisina sadepäivinä kannattaa kyllä käydä uimassa, ihan oikeasti. Kun ilma on +12C, vesi tuntuu huomattavasti lämpimämmältä, ja uiminen tuulta päin kehittää lihaksiakin aivan eri tavalla kuin tyynenä hellepäivänä. Aivan mahtavaa. Lukuunottamatta uimisen jälkeistä tunnetta, kun kylmä viima tarttuu jokaiseen ihon sopukkaan ja jopa kilometrin mittainen matka järveltä kotiin tuntuu Ranskan ympäriajolta. Ehkäpä minun kukkakoristellulla Helkamalla ei ympäriajoon lähdetä kisaamaan, mutta se on sivuseikka. Joka tapauksessa suosittelen aamu-uintia jokaiselle, myös juuri Sinulle.
Hiljattain (reilu kaksi kuukautta sitten) aloitimme uuden mini-intervention, joka nähtävästi venyi hieman pitkäksi. Ei hätää, nyt sitä tekstiä sitten alkaa tulla. Tarkoituksenamme oli siis valmistaa tofua sekä hieman harvinaisempaa hefua, ja vertailla niiden valmistamista sekä lopputuloksia. Tofun valmistamiseen sain kaverikseni ihanaisen Marin, jonka kanssa ei liiemmin otettu paineita tofun valmistamisesta. Oskarikin pistäytyi kriittisimpänä hetkenä, ja todennäköisesti pelasti tofukokeilumme. Haluan vielä kuitenkin painottaa, että tästä kaikesta on aikaa noin 2,5kk, ja en ole kirjoittanut mitään muistiin, joten näillä mennään (:
Aloitetaanpa raaka-aineista ja tarvikkeista;
-500g soijapapuja (löytyy ainakin Citymarketista ja ekokaupoista)
-5l vettä
-20g juoksetetta (kalsiumsulfaattia)
-iso 10l kattila (tai kuten meidän tapauksessamme, kaksi pienempää)
-iso ämpäri
-sauvasekoitin tai jokin vastaava
-puulasta
-reikäkauha
-siivilä
-harsoa
-muotteja (vaikkapa muovinen herkkusienirasia) sekä
-painoja (käytimme lasipurkkia, jonka täytimme vedellä).
Tarvikkeeksi voisi lisätä vielä toisen ihmisen, jota ilman tofun valmistaminen saattaisi olla hyvin vaikeaa. Tämän lisäksi, jos vain on mahdollista, kannattaa varata yksi Oskari ainakin piipahtamaan jossain vaiheessa.
Tofun valmistaminen alkaa edellisenä iltana, kun soijapavut laitetaan likoomaan kylmään veteen. Liotuskulhon kannattaa olla aika iso, sillä soijapavut turpoavat yön aikana noin kaksinkertaisiksi. Papuja liotetaan noin 10-12h (tässä tapauksessa taisi vierähtää muutama ylimääräinen tunti).
Liotuksen jälkeen vesi kaadetaan pois, ja pavut jauhetaan mahdollisimman hienojakoiseksi massaksi. Jauhaminen kannattaa tehdä muutamissa erissä. Kokemuksen rintaäänellä haluan sanoa, että sauvasekoitin ei ehkä ole se paras mahdollinen väline, suosittelen jotain tehokkaampaa laitetta. Jauhaminen kyllä onnistui meillä, mutta se oli aika työlästä, hidasta ja hermoja raastavaa.
Sauvasekoitinta käytettäessä lisävälineenä tulee olla eimerkiksi veitsi, jolla jauhamisen aikana kaavitaan sauvasekoitinta tukkiva massa pois.
Jauhamisen aikana 5l vettä laitetaan tulille. Kun vesi kiehuu ja pavut on jauhettu, papumassa kaadetaan sekaan. Seosta sekoitellaan ja annetaan kiehua pienellä teholla noin puoli tuntia. Kaikissa ohjeissa varoitettiin seoksen kuohumisesta yli ja pohjaanpalamisesta , ja siksi olimme tässä vaiheessa hyvin tarkkoja, ja vältimme kaikki vaarat.
Noin 20 minuutin kohdalla Oskari tulee ja tuo mukanansa ei-niin-tärkeitä välineitä, kuten juoksetteen ja reikäkauhan. Tämän jälkeen otetaan esille siivilä sekä iso ämpäri. Tässä vaiheessa kannattaa olla ainakin kaksi ihmistä, erityisesti jos siivilä on sen verran pieni, että sitä joutuu pitämään kädessä. Kolmas henkilö on myös suotava, jos aikomuksena on ottaa kuvia.
Seos kaadetaan ämpäriin siivilän läpi, jolloin siivilään jää ns. okara, jota voi ohjeiden mukaan käyttää ties mihin kivoihin juttuihin. Siivilää kannattaa tyhjentää aina välillä, koska se täyttyy okarasta aika nopeasti. Meidän tapauksessa kävi niin, että nimeltä mainitsematonta ällötti tuo jäämätuote niin paljon, että se päätyi roskikseen. Seuraavalla kerralla aion siitä kyllä tehdä jotain!
Pinkissä ämpärissä tofun jäämätuotetta eli okaraa.
No niin, tarina jatkuu.
Nyt ämpärissä on soijamaitoa, josta tarkoituksena on valmistaa tofua. Soijamaito kaadetaan takaisin kattilaan (joka on jossain välissä pesty). Soijamaito kuumennetaan kiehumispisteeseen ja otetaan sen jälkeen liedeltä pois. Soijamaito annetaan jäähtyä 80-asteiseksi (en muista tästä vaiheesta mitään, mutta hyvältä kuulostaa!), ja sillä välin tehdään juoksetetta. Tai no, Oskari ottaa lusikalla kalsiumsulfaattia "sopivasti" ja kaataa sekaan vettä "sopivasti". Ohjeen mukaan seos sekoitetaan huolellisesti, ja meidän tapauksessamme Oskari hoitaa homman ja me katsomme.
Juoksetteesta noin 3/4 kaadetaan soijamaitoon varovaisesti, ja samalla sekoitetaan hitaasti. Hetken jälkeen loput juoksetteesta kaadetaan sekaan ja sekoitetaan enää vain pinnalta. Tämän jälkeen Oskari lähtee pois ja seoksen annetaan juoksettua noin kymmenen minuuttia rauhassa (eli siihen ei saa koskea).
Juoksettumassa oleva tofumassa.
Kymmenen minuutin päästä ainakaan minulla ei ole mitään tietoa, mitä kattilassa tulisi nyt olla. Tässä vaiheessa otetaan kuitenkin reikäkauha sekä muotit ja harso käyttöön. Aivan mahtavana muottina toimii kaksi vanhaa herkkusienipakkauksen muovirasiaa, joista toisen pohjaan tehdään reikiä, jotta ylimääräinen neste pääsee valumaan pois. Reikäinen rasia vuorataan harsolla. Reikäkauhalla nostellaan juoksettunut tofumassa kattilasta harsotettuun muottiin (meillä taisi tulla kaksi muotillista). Harson reunat taitellaan tofun ympärille, ja päälle laitetaan ehjä rasia, ja tämän päälle vielä paino. Me käytimme painona kannellista lasipurkkia, jonka täytimme vedellä, toimi tosi hyvin. Tofut jätetään painojen alle noin puoleksi tunniksi, jotta kaikki ylimääräinen neste valuu pois. Alussa painoimme vielä käsillämme painoja, jotta tofusta tulisi mahdollisimman kiinteää.
Valmis tofu ei maistunut oikeastaan miltään (yllätys), ja siksi päätimme laittaa tofut neljään osaan ja marinoida ne. Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että en ole kovin tarkka näissä ruoka-asioissa, enkä siis useinkaan käytä tarkkoja ohjeita esim. marinoimiseen. Teimmekin hieman omat versiomme, ja maustoimme tofut kaikella, mitä jääkaapistani sillä hetkellä löytyi. Perusaineena oli jokaisessa tofussa soijakastike, vesi ja öljy, johon lisäsimme eri mausteita. Yhdessä taisi olla erilaisia yrttejä, toisessa currya, currytahnaa ja kurkumaa, kolmannessa pestoa ja neljännessä chilijauhoa ja tabascoa. Taisi kaikissa suolaakin olla. Kaadoimme marinadit pakastepurkkeihin tofujen sekaan ja jätimme marinoitumaan yön yli.
Seuraavana päivänä olikin tiedossa kokeilun viimeinen päivä, kohokohta, eli tofun maistaminen. Olimme toki maustamattomana tofua maistaneet, mutta ei se ainakaan minun mieleeni ollut, kuten ei "normaali" kaupastakaan saatava maustamaton tofu ole.
TULOKSET:
Yrtti-tofu ei maistunut oikein miltään. Tai siis se maistui yrteiltä ja maustamattomalta tofulta. Ihan hyvää se sinäsä oli, kun otti haarukkaan mukaan niitä yrttejä.
Curry-tofu oli hieman pahaa ainakin minusta. Ehkäpä ajatus kylmässä vedessä lilluvasta currysta ei ole se kaikista paras, vaikka curryruuista yleensä pidänkin. Sama maustamaton tofu sieltä pilkahteli kielinystyröissä.
Chili-tofu, hmm, enpä oikein muista. Ei se pahaa tainnut olla, muttei mitään tosi hyvääkään. Tai siis sellaista perustofua, jossa on ehkä jotain makua, jota ei edes oikein erottanut.
Pesto-tofu, nam nam! Tämä oli kyllä sitä parasta tofua näistä neljästä. Olen peston ystävä, ja uumoilin jo edeltävänä päivänä, että tämä tofu sulattaisi sydämeni. Toki mikään näistä tofuista ei ehkä parhaimmillaan ollut kylmänä, mutta tämä oli ehdoton suosikkini!
Marin puolesta en nyt uskalla sanoa mitään ihmeempää, mutta hän taisi tykätä kylmästä tofusta enemmän kuin minä. Hän on tosin syönyt tofua huomattavasti kauemmin kuin minä, joten ehkä ihan ymmärrettävää.
Kokeilu onnistui yllättävän hyvin, ja lopputuloskin oli positiivinen (currya lukuunottamatta). Marinoinnissa olisi ehkä rohkeammin pitänyt käyttää soijakastiketta ja suolaa, jotta edes jotain makua olisi tarttunut tofun pintaan. Mielenkiintoista olisi myös koittaa sekoittaa mausteita jo tofun valmistusvaiheessa, uskoisin että siinä tapauksessa lopputulos olisi todella maukasta, ehkä. Tofun rakenne muuten muistutti hyvin paljon kaupasta saatavaa tofua, ehkä hieman rakeisempaa oli tämä kotitekoinen versio.
Tofukokeilu päättyi herkuttelutunnelmiin, kun valmistimme tofusta wokkia, ja lisäksi teimme omatekoista limonadia. Lisätäänpä vielä limonadin ohje tähän (alkuperäinen ohje löytyy täältä; http://kirsik.vuodatus.net/blog/1460275/perinteinen-limonaati ):
-1,5 dl vettä -6 rkl sokeria (yhteensä 0,75 dl) -1 tl raastettua sitruunankuorta -1,25 dl puristettua sitruunamehua -jäitä -hiilihapollista vettä
Kiehauta vesi, sokeri
ja sitruunankuori pienessä kattilassa. Sekoittele ja anna kiehua
viitisen minuuttia. Anna liemen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita
joukkoon sitruunamehu. Laita mehu jääkaappiin ja anna jäähtyä. Laita lasiin
jäitä, lisää juomat ja sekoita hyvin.
Sekoitussuhde: yksi osa sitruunajuomaa ja kolme osaa hiilihapollista vettä.
Nautinnollista loppukesää Onnellisen naisen tunnelmissa.
Hellurei ihmiset ja pahoittelut tästä jokseenkin hieman ehkäpä jollain tapaa pitkästä blogihiljaisuudesta. Kuten vanha tuttumme PTTV ("eli siis Pietilän Tyttöjen TV") sanoo, niin tämä on nyt sellainen katkoshäiriö. Ei ole vain ollut aikaa, intoa, sanavarastoa. Ei mitään, mikä olisi motivoinut (jep, äskeistäkin termiä mietin 20sek, kun eipä tullut vain mieleen..hmm) meitä avaamaan sanaisia arkkujamme, jotka ovat valitettavan taantuneita olleet viimeiset kuukaudet. Viimeiset kaksi kertaa, kun Oskarin kanssa olemme nähneet, olemme molemmat takellelleet joka toisessa lauseessa. Sanoja ei vain tule. Onneksi tähän tulee ihan piakkoin loppu, eli nyt! Rikon tämän hiljaisuuden siis tällaisella turhalla höpötyksellä, jotta seuraavan kirjoituksen luominen on huomattavasti helpompaa. Ja pistänpä samalla muutaman kesäkuvan, niin tulee hieman piristystä tähän muutoin tyhjänpuhumiseen painottuvaan kirjoitukseen.
Mmmm näistä palleroisista lisää ihan pian!
Kannattaa muuten seurailla ja tarkkailla blogia, sillä lähiaikoina (jos tämä sanavarasto alkaa taas palautua) tulee juttua esim. tofusta, hefusta, limonadista ja ehkäpä minut eniten positiivisesti yllättäneestä maapähkinävoisuklaapalloista. Tofua teimme Marin kanssa jo tosiaan kesäkuun alussa, ja aloitettuja kirjoituksia on ehkäpä vajaat kymmenen, mutta aina ei runollinen minäni ole toiminnassa, ja käy näin.
Mari ja tofun valmistus (tästäkin lisää ihan kohta!)
Tällaisiakin herkkuja on maisteltu..
Tänään oli muuten tosi kivan rento iltapäivä, kun lähdettiin vanhojen ja uusien ystävien kanssa nauttimaan poutapäivästä puistoon/rannalle. Minä sain kunnian tuoda vallan mahtavan pelikokoelmani, eli Pringles-pelikortit, norjalaisen MaxiYatzyn (lopetettiin se kesken, kuusi noppaa oli aivan ylivoimasta) ja Pikku Myy -muistipelikortit. Harmillisen vähän kuvia tuli otettua, ja ne muutamatkin nyt matkaavat ystäväni Marin kanssa jossain päin kaupunkia. Järveen oli ihana päästä huuhtomaan viimeisetkin aamupäivän työasiat pois iholta, ja loppupäiväkin on mennyt oikein kivasti. On vain niin kivaa, ei mahda mitään :)
Mökkihöperöitynyt tyttö
Nyt tämä tyttö menee nukkumaan, palaan ihan aikuisten oikeasti pian asiaan, oikeisiin asioihin!
Huhhuijaa olisi kirjoitettavaa vaikka mistä aiheesta, mutta on niin kova kiire näin lomalaisena paikasta paikkaan, että eihän sitä ehdi millään! Ihan ensimmäiseksi hieman huvittava tilanne eiliseltä. Oltiin dyykkaamassa, kun erään nimeltä mainitsemattoman kaupan nuori myyjäpoika huusi ovelta: "Olkaa hyvät ja poistukaa, tämä on yksityisaluetta." No eipä siinä mitään, kunnes kaupan poika sanoi syyn; sotkemme heidän roskiksensa. Jep jep..anteeksi kauppa, lupaamme siivota jälkemme seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin tänään jakaa tätä luonnon ilosanomaa, joka ainakin minulta saa jalat alta, on se vaan NIIN hyvää. Siis nokkonen.
Nokkoskausi kuulemma alkaa olla jo lopuillaan, mutta ei hätää, kyllä niitä vieläkin voi poimia (ainakin minä siis poimin, mutta jokainen saa ihan omalla vastuulla poimia..)! Sanotaan, että maku muuttuu kitkeräksi, mutta ainakin meidän nokkosletut maistuivat todella hyviltä vielä tällä viikolla. Ja kuten kuvasta saattaa tarkkanäköisimmät huomata, saatoin totuttuun tapaani ahtaa lettuja suurella intohimolla, ja kahden letun jälkeen sitten jo oksetti.
Kuten Wikipediassakin sanotaan (Oskarin teksteistä saattaa löytää ehkäpä hieman pätevämpiä lähteitä, mutta minä olen ööh vaikkapa niin kiireinen, ettei ole aikaa..), että nokkosia voi käyttää samalla tavalla kuin pinaattia tai tupakkaa. Tällä kertaa tupakka-aihe jää sivuun. Nokkosten lehdet ovat siis niitä syömäkelpoisia, ja ne kannattaa poimia hanskat kädessä, jos haluaa välttyä epämiellytäviltä tuntemuksilta iholla (tuntemuksia voi kokea myös silloin, kun hanskat ovatkin sattumalta noin 20 vuotta vanhat Piilolan jämäkaapista poimitut). Keräyspaikka kannattaa myös miettiä tarkkaan, sillä usein nokkosia löytää koiranpissatuspolkujen varrelta tai navetan lähettyviltä (ei hitto kun niitä navettoja oikeesti on joka nurkan takana, rasittavaa.). Minulla on tietysti oma nokkospaikka tuolla maaseudun kehdossa, oi niin ihanassa Piilolassa, jossa linnut laulaa ja kukat kukkii iloisena onnesta, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja huolta tai murhetta ei näy lähimailla.
Nokkonen on oikea terveyspommi, koska se sisältää runsaasti muun muassa rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Nokkosta on perinteisesti käytetty ties minkä taudin ja sairauden hoitoon, mutta niistä voi olla montaa mieltä. Elimistölle se kuitenkin on hyväksi, sillä se lisää munuaisten toimintaa, laskee verenpainetta, vähentää anemiaa, poistaa raskasmetalleja ja edistää suoliston toimintaa. Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään, mutta eiköhän nuo jo kerro jotain. Em. lähteessä kerrotaan myös, ettei nokkosta tarvitse ryöpätä, mutta itse olen aina ryöpännyt. Kuten tämä jo meille kaikille kovin tuttu ja turvallinen lähdekin kertoo, niin ryöppäyksen ideana on pehmentää ruokalajia, poistaa siitä makuhaittoja tai myrkkyjä tai hidastaa entsyymien toimintaa.
Itse ryöppään nokkoset jokseenkin näin;
-Huuhtele nokkosen lehdet kylmällä vedellä hyvin (tai vähemmän hyvin, jos et jaksa..)
-Kiehauta kattilallinen vettä ja laita siihen suolaa vähäsen
-Upota nokkoset kiehuvaan veteen, painele kaikki lehdet veden alle
-Anna kiehua noin 5 minuuttia
-Siivilöi nokkoset nopeasti ja jäähdytä ne kylmällä vedellä
-Muotoile lehtimassasta pötkylä,silppua se veitsellä mahdollisimman pieneksi
-Käytä heti tai pistä pakastuspusseihin ja pakastimeen
Tein alkuviikolla siis nokkoslettuja ihanaisen ystäväni kanssa, ja niistä tuli oikein mainioita! Nokkosten keräyspaikka saattoi olla hieman kyseenalainen, mutta mutta, ei se voi olla niin nuukaa. Ryöppäsin nokkoset ainakin kunnolla. Lettujen ohjetta en osaa kovin hyvin kertoa, koska mittakuppeja emme käyttäneet. Eipä tuo kovin vaikeaa kuitenkaan ole; maitoa, jauhoja, munia, suolaa, rasvaa, nokkosta. Me pistelimme letut pelkiltään suuhun, mutta toki puolukkahillo kruunaa letut.
Lopuksi taiteellisia tuotoksiamme. Hyvää ruokahalua!
Viikonlopusta on nyt selvitty, ja ihka ensimmäinen blogiskabammekin onnistui loppujen lopuksi aivan mainiosti, vaikka pitikin osallistujia suostutella vähäsen. Ja aivan mahtavaa, että olihan siellä osallistujien joukossa myös eräs sukuni ulkopuolinen henkilö, jee kiitos sinulle! :) Onnellinen voittaja, joka saattaa olla sukua minulle, saapi palkinnon jossain vaiheessa, kun sen aika koittaa!
Tein tuossa äsken aikas maukasta ruokaa, ja päätinkin kirjoittaa reseptin myös tänne. Ainesten määrät saattavat olla hieman epämääräisiä, koska ompelin, juttelin Facebookissa ja siivosin samalla kun tein ruokaa. Minulla on jostain joulusta asti ollut jämät cannelloni-paketista, ja on jo pidemmän aikaa pitänyt käyttää ne loppuun. Jääkaapista löytyi viikko sitten dyykkaamani kesäkurpitsan loppu, puolikas sipuli ja viikon vanha kaurakerma plus pakkasesta viime syksyn kantarelleja, joten päätin niistä säätää itselleni jotain mahan täytettä. En ole suuri kantarellien ystävä (ne vaan on vähän ällöjä, en tiedä miksi), mutta yllätyin miten hyvin ne sopikaan tuohon ruokaan! Ja muutenkin kyllä todella hyvältä maistui, vaikka itse reseptin säädin jokseenkin hatusta, joten suosittelen kokeilemaan!
Kantarellicannellonit Sallan tapaan
sieniä
puolikas sipuli
öljyä ja voita
pätkä kesäkurpitsaa
puoli tölkkiä tomaattimurskaa
puolikas tomaatti (sattui olemaan jämätomaatti jääkaapissa..)
herneitä
maissia
puolet cannelloni-paketista
basilikaa (omani oli pakastettua)
jotain yrttejä, joita olen viime syksynä kuivattanut, mutta en tiedä mitä ne on..
suolaa
pippuria
pestoa
puoli purkkia kaurakermaa
juustoa
Pilkoin sipulin ja kesäkurpitsan ja paistoin niitä öljyrasva-seoksessa muutaman minuutin. Lisäsin pieneksi pilkotut sienet ja annoin niiden paistua hetken. Tämän jälkeen sekaan meni tomaattimurska, herneet, maissit ja kaikki mausteet ja yrtit, minkä jälkeen ne saivat muhia jonkin aikaa.
Sitten alkoi täytteen tunkeminen cannelloneihin, mikä ainakin minusta onnistuu parhaiten pienellä lusikalla. Tosin tein ruokaa vain itselleni, ja siis saattaisin päätyä johonkin muuhun ruokaan, jos ruokailijoita olisi vaikkapa lähemmäs kymmenen, koska mössön tunkeminen putkiloihin ei ole kovinkaan mieltä ylentävää..
Kun sain täytteen tungettua pastaputkiloihin ja putkilot aseteltua uunivuokaan, "voitelin" ne päältä pestolla (olisin ehkäpä voinut sekoittaa peston jo täytteeseen, mutta en tajunnut), laitoin hieman juustoraastetta, ja siihen päälle lorautin kaurakerman. Vielä kerman päälle loput juustoraasteet ja vuoka uuniin! 200C ja hmm ehkäpä joku 30-45min., eli kunnes juustoraaste on saanut nätin ruskeankuultoisen värin (aina kaikissa resepteissä näin lukee). Aina kaikissa ohjeissa myös sanotaan, että ruuan pitää antaa vetäytyä hieman ennen syömistä, ja päätinkin lähteä sit juoksulenkille/dyykkausreissulle, ja annoin ruuan vetäytyä ihan reilusti!
Ompelukone ja ruoka sulassa sovussa (huom, hammasharja on ompelukonetta varten, ei hampaitani!)
Dyykkausaarteita
Viikonlopun ruoka olikin astetta mielenkiintoisempi, kun kokkasin parhaan ystäväni kanssa jämäruuista ja dyykkausaarteista lauantai-illan herkkuja; pitsaa, jossa oli vanhentuneita jauhoja, hiivaa ja mozzarellaa, sekä homeista tomaattipyreetä ja pestoa. Tomaatit oli tuoreita :)) Lisukkeena tietysti dyykattuja leipiä ja avokadoja! Nam nam oli kyllä hyvää, eikä ruokamyrkytyksestä tietoakaan. Tosin pitänee muistuttaa, että omaa järkeä kannattaa käyttää. Useimmiten maistamalla ja haistamalla ainakin itse tunnistan, onko tuote syömäkelpoista vai ei. Mutta pitää kyllä sanoa, että hurjaa se on vain tämä elämänmeno, kun toiset kuolee nälkään ja janoon, ja taas toisaalla syömäkelpoista ruokaa ja juomaa heitetään roskiin.. mutta mutta, aina voi muuttaa omia toimintamallejaan ja vaikkapa sulkea sen suihkun hanan siksi aikaa, kun laittaa shampoon hiuksiin ja saippuoi itsensä :). Näistä yksinkertaisista ja matalan kynnyksen tavoista voisinkin kirjoitella joku kerta tänne, we will see.. tofu vs. hefu -mini-interventio lykkääntyy ensi viikkoon Oskarin kiireisen elämän vuoksi, mutta minulla lomalaisena ei muuta olekaan kuin aikaa!
Tässä vielä perjantaista tajunnanvirtaa junarunon muodossa:
Blogin ensimmäiseen yleisökilpailuun tuli yhteensä 3 vastausta.
Tässä on oikeahkot vastaukset:
1. Kuusiokulma-avain sarja: mm. jarrujen ja satulan korkeuden säätä.miseen.
2. Vasara: Varoitin. Jos tuntuu, että korjaamiseen tarvitsee vasaraa, kannattaa pyörä viedä suosiolla ammattilaiselle huoltoon.
3. Ruuvimeisseli(talttapää): mm. napavaihteisen pyörän jarrukampi ja ketjusuoja ovat monesti rungossa kiinni ruuveilla.
4. Pop-niittipihdit: Pop-niitit ovat vähän kuin nippusiteet, niitä tarvitsee usein ja aina silloin, kun niitä ei ole.
5. Kiintoavain, lenkkiavain: Esimerkiksi juuri pyörän pulttien avaamiseen. Useimmiten tarvitsee 10mm ja 15mm lenkkiavaimia. .
6. Kartioavain: Pyörän laakerien säätämiseen(video).
7. Lukkorengasavain: Tällä voi avata mm. joidenkin vanhempien pyörien keskiöiden lukkorenkaita.
8. Ketjuruoska: Rataspakkaa irrotettaessa ketjuruoskalla saa otteen rataspakasta.Ketju kierrettään rataspakan ympärille hyvä otteen saamiseksi ja lukkorengas avaimella voi sitten irrottaa lukkorenkaan(video).
9. Rangasraudat, Rengasmuovit: Ulorenkaan irrottamiseen.
10. Ketjutyökalu: Tällä saa katkaistua pyöränketjun ja tarvittaessa myös liitettyä sen takaisin yhteen (tosin ketju voi jäykistyä ja eikä välttämättä kestä enää liitoskohdasta yhtä paljon rasitusta).
11. Pinna-avain: Pinnojen kireyden säätämiseen.
12. Pinnan kireyden mittari: Pinnojen kireyden tarkistamiseen (video).
Kaikki vastaukset olivat erinomaisia. Päätimme reiluuden nimissä, että kaikki vastaajat sijoittuvat kisassa ensimmäiselle sijalle. Paljon onnea kaikille voittajille! Arvonnassa paikkaussarjan voitti nimimerkki "Joni". Salla toimittanee sinulle palkinnon ensi viikolla!.
Tuhannen lukijan kunniaksi on blogin ensimmäisen lukijakilpailun aika. Salla pääsi pyörän korjauksen yhteydessä kehumaan, ettei juuri tunnista työkaluja. Miten on teidän laitanne arvon yleisö? Nyt on aika ottaa selvää. Osallistu suureen työkalukilpailuun ja voita upea palkinto! Kilpailun voittajalle on luvassa roimasti mainetta ja kunniaa. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan upea Bilteman pyörän renkaan paikkaussarja!
Kirjoita vastaukseesi työkalun numero(1-12), nimi sekä käyttötarkoitus. Huomaa, ettei vastauksesi tule näkyviin heti, vaan vasta perjantaina 25.5. klo 12. Tällöin julistetaan myös kilpailun ja arvonnan voittajat. Voit osallistua kilpailuun halutessasi myös nimimerkillä.
Edit: huonon kuvanlaadun johdosta pari lisävihjettä. Työkalut kohdassa 6. ovat vain 2-3 mm. paksujat. 9. kohdan työkalujen toisessa päässä on koukku. Työkaluja 11. ja 12. käytetään usein yhdessä.
Tuota en valitettavasti ainakaan vielä ole toteuttanut, mutta katsotaan miten käy seuraavalla matkalla! Huomenna on siis joka tapauksessa Scandinavian Music Groupin keikka, ja tuo otsikon laulunpätkä on jostain kumman syystä yksi lemppareistani.. :) Ah niin ihanaa pitkästä aikaa lähteä johonkin päin tekemään jotain. Huomisen kunniaksi innostuin dyykkaamaankin, ja kyllä se vaan on niin mun juttu. Sanoivat muut mitä tahansa. Tällä kertaa matkaan lähti pari banaania ja omena, jotka mukavasti sain kääriä puhtaaseen t-paitaani, koska oli "väärä" pyörä mukana, eli ei siis koria, johon ne olisi sujauttanut. Onneksi paidat voi pestä! Norjan kunniaksi tähän väliin muutama kuvanen.
Bergenissä oli keskimääräistä enemmän lunta pari joulua sitten, oli muuten aikas mahtavaa!
Yllä olevista asioista minun ei tosiaan pitänyt siis kirjoittaa, vaan siitä, että huomasinpa äskettäin mieltä kovinkin lämmittävän jutun; meidän blogia on katsottu 1000 kertaa! Ei mitään hajua, kuinka paljon katsojia tällaisilla perusblogeilla yleensä on, mutta ainakin minusta tämä on ihan mahtavaa. Tuhat on aika iso luku, jos ajattelee vaikka rahana, kelpaisi ainakin mulle. Ja vaikka 3/4 siitä tuhannesta olisikin kertynyt äitin ja isin katsomiskerroista, niin vähänkö hienoa olisi muuten sekin! Kiitos teille lukijoille, kivaa tietää, ettei me ainakaan ihan vain kahdestaan tätä blogia Oskarin kanssa lueta.
Joka tapauksessa, tällaista mahtavuutta pitää tietysti juhlia! Ja mikä olisikaan parempi tapa kuin Oskarin seuraava blogi-kirjoitus, jonka sisältöä en tietenkään vielä paljasta, hehhee ;). Kannattaa kuitenkin olla valppaana, sen voin paljastaa! Oskarilla tuntuu olevan ties mitä hyviä blogi-ideoita mielessä aina kun häneltä kysyy. Jännä juttu, koska mulla niitä on hyvin harvoin. Mietimme yksi päivä myös seuraavaa mini-interventiota, joka mahdollisesti liittyy minusta vielä osittain hyvinkin ällöttävältä ja epämääräiseltä näyttävään tofuun ja sen toveriin hefuun. Tarkoituksena on siis valmistaa näitä molempia ruokaihanuuksia (Oskari siis osaa niitä tehdä, en minä.), ja katsotaan mitä sitten käy.
On muuten ihana kesäfiilis; tänään ukkosti ensimmäisen kerran, maanantaina kävin uimassa ensimmäisen kerran ja eilen näin ensimmäisen pääskysen. Ei voi olla muu kuin kesä! Sen kunniaksi loppuun viime kevään loistobiisi, ja eiköhän se tänäkin kesänä toimi yhtä hyvin. See you later, alligator!
Aluksi on ihan pakko fiilistellä vapulla, ei oikeesti miten hauskaa taas oli! Olen vasta viime vuosina alkanut ymmärtää vapun mahtavuuden, ja oivallus tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta! Osallistuttiin opiskeluporukalla Amazing Race JKL-skabaan, joka luonnollisesti oli myös ihan mahtava - kierrettiin vihjeiden perusteella ympäri Jyväskylää omia jalkoja tai bussia hyödyntäen. Siinähän meni sitten koko päivä ja nyt jälkeenpäin vähän ottaa koville, mut olihan se sen arvoista. Ja vappupiknik Harjulla oli myös huisin hauskaa, maha tuli täyteen avokadosalaatista, täytetyistä patongeista, brownieista ja suklaakekseistä nam nam :). Aurinko paistoi koko päivän melkeinpä pilvettömältä taivaalta, ja ihanien ystävien kanssa oli kiva höpötellä aamusta iltaan.Vapun ekologisuudesta ei nyt sen enempää, koska aiheena on siis pyöränhuolto. Ja kukapa muukaan kuin MINÄ voisi olla pätevämpi kertomaan tästä aiheesta, olenhan syntynyt ruuvimeisseli kädessä! Ensin vielä pari vapun fiilistelykuvaa...
Team Halvat
Asiaan. Pyöränhuolto on siis ihan oma juttunsa. Näin kahden pyörän omistajana muutaman vuoden pyöränhuoltokokemusten jälken voin sanoa, että sen joko osaa tai ei. Minä kuulun tähän epäpätevään kategoriaan.Onneksi on Oskari! Olen kateellinen näille Oskarin tapaisille ihmisille, jotka ymmärtävät pyörän anatomian ja fysiologian ja pääsevät pyörän kanssa samalle aaltopituudelle. Onko sitten ollut vika kasvatuksessani vai missä, mutta joka tapauksessa jotain olen ehkä missannut.
Oskarin työkalupakki, jonka sisällöstä osaan nimetä ehkäpä kaksi työkalua; ruuvimeisseli ja hammasharja.
Nämä ovat siis meidän pyörämme - ylhäällä Oskarin ja alhaalla minun.
Mitä meidän pyöränhuolto sitten sisälsikään? No, sehän eteni jokseenkin seuraavalla tavalla:
Kuten jokaisella pyöräänsä kunnioittavalla ihmisellä, myös Oskarilla on pyöräteline, johon kiinnitimme pyörän. Huolto onnistuu näin huomattavasti helpommin, kuin esimerkiksi kääntämällä pyörän ylösalaisin, jolloin kaiken joutuu ajattelemaan ylösalaisin ja joo, kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa ei.
Oskari aloitti irroittamalla takarenkaan ja vaihtoi siihen kesärenkaan (tästä toimenpiteestä en valitettavasti osaa kertoa tämän enempää). Tällä välin minä aloitin pyörän pesemisen, mikä onnistui valtavan hyvin, kun rengas oli irrotettuna. Pesin pyörän biohajoavalla pesuaineella, joka toivon mukaan ei vahingoita luontoa. Pesuvälineinä käytin autonpesuun tarkoitettua sientä sekä tiskiharjaa ja hammasharjaa, joilla pääsi puhdistamaan myös ahtaita välejä.
Oskari kiinnitti takarenkaan paikoilleen, jonka jälkeen siirryimme
eturenkaaseen. Tässä vaiheessa toimin epäpätevänä assistenttina,
kameranaisena sekä kylmyydestä valittajana. Oskari oikaisi myös talven
aikana vääntyneen pyöränkorini takaisin oikeaan asentoonsa, kiitos
siitä! :) Tässä muutama huoltokuva.
Ketjujen puhdistus jäi tällä kertaa vaillinaiseksi, sillä unohdin
ketjurätit kotiin, ja Oskarin liinat olivat taas hukassa. Sinänsä
puhdistus on hyvin yksinkertaista; Ensin pyyhitään irtoavat hiekat yms.
pois pyörittämällä poljinta samanaikaisesti kun ketjujen päällä pitää
jotain harjaa (minulla on jokin teräksinen harja, mutta tiskiharja käy
kai myös). Tämän jälkeen voi toistaa vielä saman pitämällä jotain rättiä
kevyesti ketjujen päällä. Sitten on öljyn vuoro, jota levitetään
ketjuille mutu-tuntumalla. Tämän jälkeen otetaan toinen rätti, jolla
pyyhitään ylimääräiset öljyt pois poljinta pyörittämällä. Siinä se!
Toimenpide kannattaa tehdä siten, että ketjut ovat kuivat, koska märkänä
hiekat ym. eivät tietenkään irtoa samalla tavalla..(tämä onkin ehkäpä
ainut pyöränhuoltoon liittyvä toimenpide, jonka osaan jollain tapaa)
Öljyn voi toki välillä kai liuottaa pois bensalla. Bensaa siis laitetaan
pieni määrä purkkiin, johon ketjut laitetaan lillumaan. Ainakin
muistelen näin joskus tehneeni..
Oskari oli ostanut söpön pyöränkellon, jonka hän jalomielisesti lahjoitti pyörääni. Kello piti niin komeaa ääntä, että minun oli pakko soitella sitä, kunnes yläpuolen parvekkeelle tuli todennäköisesti aamu-uniltaan herännyt asukas, joka ei tainnut pitää soinnuistani. Kello on kyllä hyvin kovaääninen, ja kestää varmasti vielä hetken, ennen kuin nolostumatta pystyn sitä soittamaan.
Huollettu pyöräni komeudessaan.
Siirryimme minun pyörän jälkeen Oskarin pyörän kimppuun, ja teimme samat huoltotoimenpiteet plus Oskari vaihtoi lokasuojat pyörään. Tässä taas kuvia, sanallinen varastoni taitaa olla loppuunkäytetty.
Oikeastaan kyllästyin koko operaatioon ensimmäisen 15 minuutin jälkeen, mutta suomalaisen sisuni ansiosta selviydyin koitoksesta, joka loppujen lopuksi kesti noin kaksi tuntia.
Parasta operaatiossa oli lämmin kuppi teetä ahkeroinnin jälkeen. Ja oi miten kevyttä olikaan pyöräillä kotiin ilman nastoja!
