Jämiä ja dyykkausta

Viikonlopusta on nyt selvitty, ja ihka ensimmäinen blogiskabammekin onnistui loppujen lopuksi aivan mainiosti, vaikka pitikin osallistujia suostutella vähäsen. Ja aivan mahtavaa, että olihan siellä osallistujien joukossa myös eräs sukuni ulkopuolinen henkilö, jee kiitos sinulle! :) Onnellinen voittaja, joka saattaa olla sukua minulle, saapi palkinnon jossain  vaiheessa, kun sen aika koittaa!

Tein tuossa äsken aikas maukasta ruokaa, ja päätinkin kirjoittaa reseptin myös tänne. Ainesten määrät saattavat olla hieman epämääräisiä, koska ompelin, juttelin Facebookissa ja siivosin samalla kun tein ruokaa. Minulla on jostain joulusta asti ollut jämät cannelloni-paketista, ja on jo pidemmän aikaa pitänyt käyttää ne loppuun. Jääkaapista löytyi viikko sitten dyykkaamani kesäkurpitsan loppu, puolikas sipuli ja viikon vanha kaurakerma plus pakkasesta viime syksyn kantarelleja, joten päätin niistä säätää itselleni jotain mahan täytettä. En ole suuri kantarellien ystävä (ne vaan on vähän ällöjä, en tiedä miksi), mutta yllätyin miten hyvin ne sopikaan tuohon ruokaan! Ja muutenkin kyllä todella hyvältä maistui, vaikka itse reseptin säädin jokseenkin hatusta, joten suosittelen kokeilemaan!

Kantarellicannellonit Sallan tapaan

sieniä
puolikas sipuli
öljyä ja voita
pätkä kesäkurpitsaa
puoli tölkkiä tomaattimurskaa
puolikas tomaatti (sattui olemaan jämätomaatti jääkaapissa..)
herneitä
maissia
puolet cannelloni-paketista
basilikaa (omani oli pakastettua)
jotain yrttejä, joita olen viime syksynä kuivattanut, mutta en tiedä mitä ne on..
suolaa
pippuria
pestoa
puoli purkkia kaurakermaa
juustoa

Pilkoin sipulin ja kesäkurpitsan ja paistoin niitä öljyrasva-seoksessa muutaman minuutin. Lisäsin pieneksi pilkotut sienet ja annoin niiden paistua hetken. Tämän jälkeen sekaan meni tomaattimurska, herneet, maissit ja kaikki mausteet ja yrtit, minkä jälkeen ne saivat muhia jonkin aikaa.

Sitten alkoi täytteen tunkeminen cannelloneihin, mikä ainakin minusta onnistuu parhaiten pienellä lusikalla. Tosin tein ruokaa vain itselleni, ja siis saattaisin päätyä johonkin muuhun ruokaan, jos ruokailijoita olisi vaikkapa lähemmäs kymmenen, koska mössön tunkeminen putkiloihin ei ole kovinkaan mieltä ylentävää..

Kun sain täytteen tungettua pastaputkiloihin ja putkilot aseteltua uunivuokaan, "voitelin" ne päältä pestolla (olisin ehkäpä voinut sekoittaa peston jo täytteeseen, mutta en tajunnut), laitoin hieman juustoraastetta, ja siihen päälle lorautin kaurakerman. Vielä kerman päälle loput juustoraasteet ja vuoka uuniin! 200C ja hmm ehkäpä joku 30-45min., eli kunnes juustoraaste on saanut nätin ruskeankuultoisen värin (aina kaikissa resepteissä näin lukee). Aina kaikissa ohjeissa myös sanotaan, että ruuan pitää antaa vetäytyä hieman ennen syömistä, ja päätinkin lähteä sit juoksulenkille/dyykkausreissulle, ja annoin ruuan vetäytyä ihan reilusti!

Ompelukone ja ruoka sulassa sovussa (huom, hammasharja on ompelukonetta varten, ei hampaitani!)

Dyykkausaarteita

 Viikonlopun ruoka olikin astetta mielenkiintoisempi, kun kokkasin parhaan ystäväni kanssa jämäruuista ja dyykkausaarteista lauantai-illan herkkuja; pitsaa, jossa oli vanhentuneita jauhoja, hiivaa ja mozzarellaa, sekä homeista tomaattipyreetä ja pestoa. Tomaatit oli tuoreita :)) Lisukkeena tietysti dyykattuja leipiä ja avokadoja! Nam nam oli kyllä hyvää, eikä ruokamyrkytyksestä tietoakaan. Tosin pitänee muistuttaa, että omaa järkeä kannattaa käyttää. Useimmiten maistamalla ja haistamalla ainakin itse tunnistan, onko tuote syömäkelpoista vai ei. Mutta pitää kyllä sanoa, että hurjaa se on vain tämä elämänmeno, kun toiset kuolee nälkään ja janoon, ja taas toisaalla syömäkelpoista ruokaa ja juomaa heitetään roskiin.. mutta mutta, aina voi muuttaa omia toimintamallejaan ja vaikkapa sulkea sen suihkun hanan siksi aikaa, kun laittaa shampoon hiuksiin ja saippuoi itsensä :). Näistä yksinkertaisista ja matalan kynnyksen tavoista voisinkin kirjoitella joku kerta tänne, we will see.. tofu vs. hefu -mini-interventio lykkääntyy ensi viikkoon Oskarin kiireisen elämän vuoksi, mutta minulla lomalaisena ei muuta olekaan kuin aikaa!

Tässä vielä perjantaista tajunnanvirtaa junarunon muodossa:

Istutaan rivissä

pienessä kopissa,

pakotetussa ryhmässä.

Ilma ei vaihdu,

tuuletus ei toimi.

Yksi nukkuu,

toinen nuolee

pillimehun pilliä,

odottaa jo isiä

Helsingin kotia.

Kaksi miestä Ruotsista

puhuu elokuvasta

ja jostain hauskasta,

en ymmärrä oikein puheesta,

päättelin sen vain naurusta.

Ihana kieli ruotsinkieli,

sanat soljuu iloinen mieli.

Istutaan odotetaan,

milloin ulos päästään taas.

Koppi meitä tukahduttaa.

-Salla

Yleisökilpailun tulokset

Blogin ensimmäiseen yleisökilpailuun tuli yhteensä 3 vastausta.

Tässä on oikeahkot vastaukset:

1. Kuusiokulma-avain sarja: mm. jarrujen ja satulan korkeuden säätä.miseen.
2. Vasara: Varoitin. Jos tuntuu, että korjaamiseen tarvitsee vasaraa, kannattaa pyörä viedä suosiolla ammattilaiselle huoltoon.
 3. Ruuvimeisseli(talttapää): mm. napavaihteisen pyörän jarrukampi ja ketjusuoja ovat monesti rungossa kiinni ruuveilla.
4. Pop-niittipihdit: Pop-niitit ovat vähän kuin nippusiteet, niitä tarvitsee usein ja aina silloin, kun niitä ei ole.
5. Kiintoavain, lenkkiavain: Esimerkiksi juuri pyörän pulttien avaamiseen. Useimmiten tarvitsee 10mm ja 15mm lenkkiavaimia. .
6. Kartioavain: Pyörän laakerien säätämiseen(video).
7. Lukkorengasavain: Tällä voi avata mm. joidenkin vanhempien pyörien keskiöiden lukkorenkaita.
8. Ketjuruoska: Rataspakkaa irrotettaessa ketjuruoskalla saa otteen rataspakasta.Ketju kierrettään rataspakan ympärille hyvä otteen saamiseksi ja lukkorengas avaimella voi sitten irrottaa lukkorenkaan(video).
9. Rangasraudat, Rengasmuovit: Ulorenkaan irrottamiseen.
10. Ketjutyökalu: Tällä saa katkaistua pyöränketjun ja tarvittaessa myös liitettyä sen takaisin yhteen (tosin ketju voi jäykistyä ja eikä välttämättä kestä enää liitoskohdasta yhtä paljon rasitusta). 
11. Pinna-avain: Pinnojen kireyden säätämiseen.
12. Pinnan kireyden mittari: Pinnojen kireyden tarkistamiseen (video).

Kaikki vastaukset olivat erinomaisia. Päätimme reiluuden nimissä, että kaikki vastaajat sijoittuvat kisassa ensimmäiselle sijalle. Paljon onnea kaikille voittajille! Arvonnassa paikkaussarjan voitti nimimerkki "Joni". Salla toimittanee sinulle palkinnon ensi viikolla!.

Boys, girls n` toys

Tuhannen lukijan kunniaksi on blogin ensimmäisen lukijakilpailun aika. Salla pääsi pyörän korjauksen yhteydessä kehumaan, ettei juuri tunnista työkaluja. Miten on teidän laitanne arvon yleisö? Nyt on aika ottaa selvää. Osallistu suureen työkalukilpailuun ja voita upea palkinto! Kilpailun voittajalle on luvassa roimasti mainetta ja kunniaa.  Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan upea Bilteman pyörän renkaan paikkaussarja!

Kirjoita vastaukseesi työkalun numero(1-12), nimi sekä käyttötarkoitus. Huomaa, ettei vastauksesi tule näkyviin heti, vaan vasta perjantaina 25.5. klo 12. Tällöin julistetaan myös kilpailun ja arvonnan voittajat. Voit osallistua kilpailuun halutessasi myös nimimerkillä.

Edit: huonon kuvanlaadun johdosta pari lisävihjettä. Työkalut kohdassa 6. ovat vain 2-3 mm. paksujat. 9. kohdan työkalujen toisessa päässä on koukku. Työkaluja 11. ja 12. käytetään usein yhdessä.


Kaikille tuttuja perustyökaluja:

Lähinnä pyörän korjaukseen liittyviä työkaluja.

Jos voisin ajaa Norjan läpi ilman korttia..

Tuota en valitettavasti ainakaan vielä ole toteuttanut, mutta katsotaan miten käy seuraavalla matkalla! Huomenna on siis joka tapauksessa Scandinavian Music Groupin keikka, ja tuo otsikon laulunpätkä on jostain kumman syystä yksi lemppareistani.. :) Ah niin ihanaa pitkästä aikaa lähteä johonkin päin tekemään jotain. Huomisen kunniaksi innostuin dyykkaamaankin, ja kyllä se vaan on niin mun juttu. Sanoivat muut mitä tahansa. Tällä kertaa matkaan lähti pari banaania ja omena, jotka mukavasti sain kääriä puhtaaseen t-paitaani, koska oli "väärä" pyörä mukana, eli ei siis koria, johon ne olisi sujauttanut. Onneksi paidat voi pestä! Norjan kunniaksi tähän väliin muutama kuvanen.

Bergenissä oli keskimääräistä enemmän lunta pari joulua sitten, oli muuten aikas mahtavaa!

 

 

Yllä olevista asioista minun ei tosiaan pitänyt siis kirjoittaa, vaan siitä, että huomasinpa äskettäin mieltä kovinkin lämmittävän jutun; meidän blogia on katsottu 1000 kertaa! Ei mitään hajua, kuinka paljon katsojia tällaisilla perusblogeilla yleensä on, mutta ainakin minusta tämä on ihan mahtavaa. Tuhat on aika iso luku, jos ajattelee vaikka rahana, kelpaisi ainakin mulle. Ja vaikka 3/4 siitä tuhannesta olisikin kertynyt äitin ja isin katsomiskerroista, niin vähänkö hienoa olisi muuten sekin! Kiitos teille lukijoille, kivaa tietää, ettei me ainakaan ihan vain kahdestaan tätä blogia Oskarin kanssa lueta.

Joka tapauksessa, tällaista mahtavuutta pitää tietysti juhlia! Ja mikä olisikaan parempi tapa kuin Oskarin seuraava blogi-kirjoitus, jonka sisältöä en tietenkään vielä paljasta, hehhee ;). Kannattaa kuitenkin olla valppaana, sen voin paljastaa! Oskarilla tuntuu olevan ties mitä hyviä blogi-ideoita mielessä aina kun häneltä kysyy. Jännä juttu, koska mulla niitä on hyvin harvoin. Mietimme yksi päivä myös seuraavaa mini-interventiota, joka mahdollisesti liittyy minusta vielä osittain hyvinkin ällöttävältä ja epämääräiseltä näyttävään tofuun ja sen toveriin hefuun. Tarkoituksena on siis valmistaa näitä molempia ruokaihanuuksia (Oskari siis osaa niitä tehdä, en minä.), ja katsotaan mitä sitten käy.

On muuten ihana kesäfiilis; tänään ukkosti ensimmäisen kerran, maanantaina kävin uimassa ensimmäisen kerran ja eilen näin ensimmäisen pääskysen. Ei voi olla muu kuin kesä! Sen kunniaksi loppuun viime kevään loistobiisi, ja eiköhän se tänäkin kesänä toimi yhtä hyvin. See you later, alligator!

Pyöränhuoltoa à la Salla (neuvojen hyödyntäminen omalla vastuulla)

Aluksi on ihan pakko fiilistellä vapulla, ei oikeesti miten hauskaa taas oli! Olen vasta viime vuosina alkanut ymmärtää vapun mahtavuuden, ja oivallus tuntuu vain lisääntyvän vuosi vuodelta! Osallistuttiin opiskeluporukalla Amazing Race JKL-skabaan, joka luonnollisesti oli myös ihan mahtava - kierrettiin vihjeiden perusteella ympäri Jyväskylää omia jalkoja tai bussia hyödyntäen. Siinähän meni sitten koko päivä ja nyt jälkeenpäin vähän ottaa koville, mut olihan se sen arvoista. Ja vappupiknik Harjulla oli myös huisin hauskaa, maha tuli täyteen avokadosalaatista, täytetyistä patongeista, brownieista ja suklaakekseistä nam nam :). Aurinko paistoi koko päivän melkeinpä pilvettömältä taivaalta, ja ihanien ystävien kanssa oli kiva höpötellä aamusta iltaan.Vapun ekologisuudesta ei nyt sen enempää, koska aiheena on siis pyöränhuolto. Ja kukapa muukaan kuin MINÄ voisi olla pätevämpi kertomaan tästä aiheesta, olenhan syntynyt ruuvimeisseli kädessä! Ensin vielä pari vapun fiilistelykuvaa...

Team Halvat

Asiaan. Pyöränhuolto on siis ihan oma juttunsa. Näin kahden pyörän omistajana muutaman vuoden pyöränhuoltokokemusten jälken voin sanoa, että sen joko osaa tai ei. Minä kuulun tähän epäpätevään kategoriaan.Onneksi on Oskari! Olen kateellinen näille Oskarin tapaisille ihmisille, jotka ymmärtävät pyörän anatomian ja fysiologian ja pääsevät pyörän kanssa samalle aaltopituudelle. Onko sitten ollut vika kasvatuksessani vai missä, mutta joka tapauksessa jotain olen ehkä missannut.

Oskarin työkalupakki, jonka sisällöstä osaan nimetä ehkäpä kaksi työkalua; ruuvimeisseli ja hammasharja.

Nämä ovat siis meidän pyörämme - ylhäällä Oskarin ja alhaalla minun.

Mitä meidän pyöränhuolto sitten sisälsikään? No, sehän eteni jokseenkin seuraavalla tavalla:

Kuten jokaisella pyöräänsä kunnioittavalla ihmisellä, myös Oskarilla on pyöräteline, johon kiinnitimme pyörän. Huolto onnistuu näin huomattavasti helpommin, kuin esimerkiksi kääntämällä pyörän ylösalaisin, jolloin kaiken joutuu ajattelemaan ylösalaisin ja joo, kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa ei.

Oskari aloitti irroittamalla takarenkaan ja vaihtoi siihen kesärenkaan (tästä toimenpiteestä en valitettavasti osaa kertoa tämän enempää). Tällä välin minä aloitin pyörän pesemisen, mikä onnistui valtavan hyvin, kun rengas oli irrotettuna. Pesin pyörän biohajoavalla pesuaineella, joka toivon mukaan ei vahingoita luontoa. Pesuvälineinä käytin autonpesuun tarkoitettua sientä sekä tiskiharjaa ja hammasharjaa, joilla pääsi puhdistamaan myös ahtaita välejä.

Oskari kiinnitti takarenkaan paikoilleen, jonka jälkeen siirryimme eturenkaaseen. Tässä vaiheessa toimin epäpätevänä assistenttina, kameranaisena sekä kylmyydestä valittajana. Oskari oikaisi myös talven aikana vääntyneen pyöränkorini takaisin oikeaan asentoonsa, kiitos siitä! :) Tässä muutama huoltokuva.

Ketjujen puhdistus jäi tällä kertaa vaillinaiseksi, sillä unohdin ketjurätit kotiin, ja Oskarin liinat olivat taas hukassa. Sinänsä puhdistus on hyvin yksinkertaista; Ensin pyyhitään irtoavat hiekat yms. pois pyörittämällä poljinta samanaikaisesti kun ketjujen päällä pitää jotain harjaa (minulla on jokin teräksinen harja, mutta tiskiharja käy kai myös). Tämän jälkeen voi toistaa vielä saman pitämällä jotain rättiä kevyesti ketjujen päällä. Sitten on öljyn vuoro, jota levitetään ketjuille mutu-tuntumalla. Tämän jälkeen otetaan toinen rätti, jolla pyyhitään ylimääräiset öljyt pois poljinta pyörittämällä. Siinä se! Toimenpide kannattaa tehdä siten, että ketjut ovat kuivat, koska märkänä hiekat ym. eivät tietenkään irtoa samalla tavalla..(tämä onkin ehkäpä ainut pyöränhuoltoon liittyvä toimenpide, jonka osaan jollain tapaa) Öljyn voi toki välillä kai liuottaa pois bensalla. Bensaa siis laitetaan pieni määrä purkkiin, johon ketjut laitetaan lillumaan. Ainakin muistelen näin joskus tehneeni..

Oskari oli ostanut söpön pyöränkellon, jonka hän jalomielisesti lahjoitti pyörääni. Kello piti niin komeaa ääntä, että minun oli pakko soitella sitä, kunnes yläpuolen parvekkeelle tuli todennäköisesti aamu-uniltaan herännyt asukas, joka ei tainnut pitää soinnuistani. Kello on kyllä hyvin kovaääninen, ja kestää varmasti vielä hetken, ennen kuin nolostumatta pystyn sitä soittamaan.

Huollettu pyöräni komeudessaan.

Siirryimme minun pyörän jälkeen Oskarin pyörän kimppuun, ja teimme samat huoltotoimenpiteet plus Oskari vaihtoi lokasuojat pyörään. Tässä taas kuvia, sanallinen varastoni taitaa olla loppuunkäytetty.

Oikeastaan kyllästyin koko operaatioon ensimmäisen 15 minuutin jälkeen, mutta suomalaisen sisuni ansiosta selviydyin koitoksesta, joka loppujen lopuksi kesti noin kaksi tuntia.

Parasta operaatiossa oli lämmin kuppi teetä ahkeroinnin jälkeen. Ja oi miten kevyttä olikaan pyöräillä kotiin ilman nastoja!

-Salla