Tofu vs. hefu osa2: Hefu+Kesäloma loppui nyyh.

Oi kun kesälomalla oli I H A N A A. Ihan mielettömiä juttuja olen päässyt kokeilemaan loman aikana, kuten golfausta (ei-niin-mieletön-juttu kylläkään), purjehdusta ja verenluovutusta. Enää ei askel tunnu horjuvan, kun purjehduksesta alkaa olla viikko aikaa.. Kävimme siis kavereiden kanssa purjehdusretkellä Helsingin edustalla ja rantauduimme Pihlajasaareen. Päivä oli lähes täydellinen: aurinko paistoi ja tuulikin jaksoi puhaltaa purjeita mukavasti. Ja mikä parasta, ei moottoria! Okei no ihan alussa ja lopussa käytettiin, koska muutoin homma menee kuulemma hieman säätämiseksi. Mutta siis ajatelkaa: laineet keinuttaa ja tuuli puhaltaa venettä eteenpäin, ei moottorin pärinää, ja vieläpä ympäristöystävällistä! Toki ajoittaiset jahtien ja risteilyalusten aallot keinuttivat venettä ehkä tarpeettomankin paljon ja häiritsivät seesteistä luontokokemustamme, mutta muutoin kuroteltiin kyllä jo lähes täydellistä hetkeä.

On kyllä mahtava fiilis tuosta verenluovutuksestakin. Ei ole kovin suuri ponnistus kävellä Sanomatalolle ja ojentaa käsi verta tarvitseville. Suosittelen teille kaikille siihen kykeneville. Ja myönnän, tunnen itseni himpun verran paremmaksi ihmiseksi (:

Viikonloppu menikin sitten hujauksessa kotimaisemissa Keski-Suomessa. Pilkottiin puita, vaellettiin metsässä, kohdattiin hirvikärpäsiä ja panikoiduttiin (taisin olla siis se ainut), löydettiin mahtavia kantarelleja ja pyöräiltiin vesisateessa kohti Pitkävuoren hyppytornia, kunnes pyörä meni rikki ja ei ollutkaan enää niin hauskaa. Mutta ei vitsi minkä näköistä on, toinen ajaa pyörällä "potkutellen" :DD. Eli loppu hyvin kaikki hyvin silläkin pyöräreissulla.

Ja siitäpä tulikin mieleeni hefu eli hampputofu. Itse en kylläkään jälkimmäistä termiä käyttäisi enää, sillä kauppojen valikoimiin on tullut hampputofua, joka siis koostuu enimmäkseen tofusta ja pienistä määristä hamppua. Hefu taas koostuu täysin hampusta. Unohtakaamme siis hampputofu terminä, tästä etiäpäin puhutaan vain hefusta.

Tähän väliin pieni ylistys hefulle:
Ei vitsit hefu on hyvää. Rakenne on pehmeä ja suussa sulava, mikä todnäk johtuu hampun korkeasta rasvapitoisuudesta. Maku on myös pehmeä ja selkeästi hamppumainen, eli hyvä. Hefun koostumus ei ole läheskään yhtä kiinteä kuin tofun, ja siksi hefu on helpompi maustaa jälkeenpäin siten, että maku imeytyy muuallekin kuin pintaan. Ja sitä paitsi hefun valmistaminen on ihan naurettavan helppoa!

Ainut ongelma onkin se, että hampun kilohinta ei ole ehkä se kaikista edullisin. Oskari taisi ostaa hampunsiemenet Ekolosta, jossa kilohinnaksi tuli reilut 10e. Eipä siinä mitään, jos tuosta koko kilosta saisi kilon hefua, mutta kun ei se ihan niin mene. Nuo Ekolon siemenet ovat Sastamalasta kotoisin, ja myös minun sukuni, joten ehkäpä jokin päivä pääsen käymään "tehtaalla" asti.

Hefun valmistus ei tosiaan siis vaadi mitään rakettitieteitä. Tai no, ylistys sille, joka hefun on keksinyt. on se vaan niin hyvää. Hefun valmistamisesta taitaa olla aikaa jo reilu kuukausi, mutta ainakin siis muistelen sen olleen hyvää. Tällä kertaa ohje on pääosin lainattu Veganiiliton sivuilta.

Tarvikkeet:
5dl hampunsiemeniä
1,5l vettä
harsoa
kattila
siivilä
tehosekoitin tms.
iso kulho
muotti

Ensimmäisenä siemenet liotetaan ehkäpä yön yli, jos jaksaa. Minä en jaksanut. Aloitimme valmistuksen siis laittamalla hyvää musiikkia (kuten SMG) soimaan. Tämän jälkeen alkaa siementen hienontaminen. Kulhoon laitetaan siemeniä ja vettä suhteessa 1:3, ja ne jauhetaan sauvasekottimella. Tämä saattaa kestää jonkin aikaa, ja vaihe kannattaakin tehdä useammassa osassa. Me taisimme jakaa siemenet ja veden kahteen osaan, sillä sauvasekottimemme ei ole se kaikista tehokkain. Mahdollisimman hyvin hienonnettu hamppujauhe siivilöidään harson läpi kattilaan. Tuloksena on nyt hamppumaitoa sekä ylimääräistä kuorimassaa. Massan voi ottaa talteen vaikkapa rasiaan, säilyttää viikon ajan jääkaapissa ja heittää roskiin.

Hamppumaidon muuntaminen hefuksi jatkuu. Hamppumaito kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi. Maitoa keitetään 10min. Tämän vaiheen voisi tehdä vesihauteessa, mutta me ainakin kuumensimme maidon aivan perinteisillä kattilamenetelmillä, ja hyvin onnistui. Seokseen alkaa nyt muodostua kokkareita.

Tämän jälkeen otetaan muotti (jossa on reikiä, ks. Tofun valmistus), ja se vuorataan harsolla. Kattilaan muodostuneet kokkareet kaadetaan muottiin, tai vaihtoehtoisesti nostellaan reikäkauhalla, jolloin hefumassa jää muottiin ja ylimääräinen hera valuu pois. Ja nyt huomasinkin vasta, että Vegaaniliiton ohjeessa sanotaan, että tässä vaiheessa voisi lisätä mausteita hefuun. No ehkäpä ensi kerralla.

Harson reunat taitellaan tiiviisti hefumassan ympärille, päälle laitetaan toinen samanlainen muotti ja paino  vielä päälle. Hefun annetaan puristua vähintään puolisen tuntia painon alla (ts. niin kauan, kunnes heraa ei enää valu pois ja massa näyttää kiinteältä). Heran voi kuorimassan tavoin ottaa talteen, esimerkiksi pulloon, säilyttää pari viikkoa jääkaapissa, tämän jälkeen avata korkki ja huomata, että sisällöstä on muodostunut jotain käyneen hajuista, ja heittää pois.

Ja siinäpä se hefun valmistus. Ei kovin vaikeaa, vai häh?

Huomenna alkaa koulu, jee jee. Ei oikein innosta rennon lomaviikon jälkeen aloittaa puurtaminen, mutta toisaalta, mitä nopeammin tämä syksy on ohi, sitä nopeammin pääsen uusien haasteiden kimppuun. Ja mikä parasta, Helsinki kutsuu tätä tyttöä! Helsingin kunniaksi muutama purjehduskuva vielä.

-Salla