Väliin jäänyt pyöränhuolto sekä suomalaiset ja ilmastonmuutos

Pyörän keväthuolto jäi tältä päivältä tekemättä. Venäytin yläselästä jotain torstaina ja sen jälkeen pään kääntäminen (minin tahansa suuntaan)on ollut aika tuskaa. Pyörän huoltokin jäi siis odottamaan aikaa, jolloin paikat kestäisi myös vähän vähemmän ergonomisia työasentoja.

Päivän uutisvirrasta pisti silmään Nelosen uutinen, jonka mukaan suomalaisten huoli ilmaston muutoksesta on vähentynyt. Syyksi tutkijat esittivät talouskriisiä ja aiheeseen liittyvän uutisoinnin vähäisyyttä.

Tällaiset uutiset ovat masentavia, vaikkeivät ehkä kuitenkaan loppujen lopuksi hirveän merkittäviä. Masentavia ne ovat, koska syitä olla pitämättä ilmastonmuutosta vakava ongelmana ei juuri ole ja merkitykseltään pieniä, koska kyselyn tulos (olisi, mikä tahansa) tuskin realisoituu ilmastonmuutokseen vaikuttavaksi toiminnaksi. Huoh... tänään on vähän kyyninen päivä.

Tuunaa pyöräsi kesäkuntoon!

Ylen olotilapalstalla on lyhyt juttu polkupyörien tuunauksesta. Kuvien esimerkit ovat vähän yksinkertaisia, mutta ihan kivoja kuitenkin. Erityispisteet Brooksin nahkasatulasta ja työkalukotelosta! Brooksin satulat ovat minusta ihan älyttömän tyylikkäitä. Toisaalta nahka ei ehkä ole noin muuten se Suomen oloja parhaiten kestävä materiaali.

Sunnuntaina olisi tarkoitus viritellä fillarit kesäkuntoon. Tiedä, vaikka keksisi jotain tämän tyylistä...

Lähestulkoon suomalainen versio marokkolaisesta kikhernekeitosta.

Tänään olen alkanut elää vuoden tauolla olleella tavalla - tehokkuudella. Selkeästi tämä kehitys vaikutti myös blogielämääni, koska kirjoitan tässä jo uutta tekstiä. Ei kannata kuitenkaan olettaa, että tämä tahti jatkuu samana pitkään.

Aika usein kohtaan saman ongelman - mitä teen ruuaksi? Vaihtoehtoja on aivan liikaa, ja tavoittelen täydellisyyttä. Ruoka-aineitakin on kaapissa yleensä aika paljon, ja valitettavan monen epäonnistuneen ruokakokeilun jälkeen olen muuttunut liian varovaiseksi. En halua syödä pahaa ruokaa. Tänään kuitenkin on ollut sen verran hyvä päivä, että uskaltauduin testaamaan hyväksi todetun reseptin mukaantumisulottuvuuksia. Alkuperäinen resepti on siis Chocochili -blogista, joka on muuten seuraamisen arvoinen blogi. Käsittelyssä oli Marokkolainen kikhernekeitto, johon olen tykästynyt kovastikin. Ajattelin muokata reseptiä hieman suomalaisempaan suuntaan lisäämällä kotimaisia vihanneksia reseptiin, koska sellaisia sattui löytymään jääkaapista. Oikeastaan se soveltaminen olikin sitten siinä  :D. Laitetaanpa tähän vielä reseptikin alle, niin ei tarvitse useamman mutkan takaa lähteä sitä etsimään (ohje on siis lähestulkoon sama kuin Chocochilissä, ylempää tekstistä pääsee käsiksi alkuperäiseen reseptiin). Tässä myös pari otosta tuotoksestani. Keitolta se lähinnä näyttää.

1 sipuli
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 porkkana
pala palsternakkaa
muutama sellerin varsi
kasvisliemikuutio (Reformin Luomu kasviliemivalmisteet on muuten älyttömän hyviä, ainakin Yrtti. Ei tuu sellasta tunkkasta mukamas kasvin makua.)
tomaattimurskaa
tölkillinen vettä
ripaus sokeria
kourallinen kikherneitä
kourallinen pensaspapuja
mustapippuria
sitruunamehua
tabascoa

1. Pilko sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilassa kellertäviksi (oikeasti unohdin tuon vaiheen, ja jouduin palaamaan siihen myöhemmin, mutta tehdään tästä nyt järkevä ohje).

2. Pilko porkkanat, palsternakka ja sellerin varret oman maun mukaan kuutioiksi, heitä ne kattilaan sipuleiden sekaan ja lisää vesi sekä kasviliemikuutio. Keitä vihanneksia lähes kypsiksi.

3. Lisää tomaattimurska, ripaus sokeria pehmentämään tomaatin makua, kourallinen kikherneitä ja pensaspapuja. Tässä vaiheessa voi jo kai lisätä myös sitruunanmehua oman maun mukaan, mustapippuria sekä muutama tippa tabascoa. Chocochilin ohjeessa neuvottiin laittamaan myös suolaa, mutta ainakin minun keitosta tuli tarpeeksi suolainen jo kasviliemikuutiolla. Anna vielä porista jonkin aikaa.

4.Syö keitto.

Keitosta tuli ihan hyvää, mikä oli odotettavissa, resepti kun ei muuttunut huimasti. Palsternakan soveltuvuudesta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä se siellä meni ihan. Selleri taas sopi keittoon yllättävän hyvin. Perunaa meinasin muuten lisätä myös, mutta jätin sitten väliin. Sillä voisikin ehkä korvata palsternakan, josta ainakin minulle tulee lähinnä mieleen perinteinen kokolihakeitto. Syökää ja nauttikaa elämästä!

-Salla

Lihaisa vegesarja I: Eläinten oikeudet – osa utilitarismi

Salla kirjoitti aamupäivällä lihansyönnistä. Olin ajatellut tehdä ihan samoin, kunhan vaan muilta kiireiltä kerkeäisin. Ja kyllähän sitä ehtii, jos vain jaksaa. Lihansyönnin kimppuun siis ja mikä olisi parempi paikka aloittaa, kuin Vegaani liiton kotisivut?

Vegaaniliiton sivujen mukaan on kolme syytä on kolme syytä tärkeää perustetta ryhtyä vegaaniksi:

1. Eläinten oikeuksiin liittyvä syyt
2. Terveyteen liittyvä syyt
3. Ympäristöön liittyvät syyt.

Alunperin ajattelin kirjoittaa näistä kaikista. Onneksi tajusin ajoissa, että a) minä en jaksa kirjoittaa ja b) jos jaksaisin niin, kukaan ei jaksaisi lukea. Aloitan kuitenkin nyt kirjoittamalla vähän noista eettisistä argumenteista lihansyöntiä vastaan. Jatkan sitten joskus, jos jatkan. Ja jos ihan oikeasti saan joskus kirjoitettua kaikista näistä aiheista jotain, lupaan tehdä suuria paljastuksia omasta suhteestani kasvisyöntiin ja siitä, miksi minä olin joskus vegaani!

Veganismin puolesta on esitetty kahden sorttisia (filosofisia) argumenttaja: Utilitaristisia(ks.Peter Singer) ja oikeuksiin pohjautuvaa(ks. Tom Reagan). Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen noita utilitaristisia.

Utilitarististen suuntauksien edustajat argumentoivat, että vaikka eläimillä ei (hyvin todennäköisesti) kaikissa tapauksissa ole samanlaista tietoisuutta kuin ihmisillä, ne voivat silti tuntea kipua ja kärsiä. Eläimet eivät siis välttämättä ole tietoisia (conscious), mutta joka tapauksessa ainakin niistä suurin osa niistä on tuntevia(sentient being). Edelleen karkeasti yksinkertaistaen utilitaristit argumentoivat, että ihmisen tulisi valinnoillaan pyrkiä kärsimyksen määrän minimointiin (hyvinvoinnin määrän maksimointiin).

Nyt, koska eläinperäisten tuotteiden käyttäminen ei ole välttämätöntä, tulisi se kärsimyksen minimoimisen nimissä lopettaa (tai ainakin sitä tulisi vähentää huomattavasti). Tämä argumentti on itse asiassa jo varsin vanhaa perua. Tähän tyyliin ajatteli ilmeisesti ainakin filosofi Jeremy Bentham jo 1800-luvun alkupuolle( ”...full-grown horse or dog, is beyond comparison a more rational, as well as a more conversable animal, than an infant of a day or a week or even a month, old. But suppose the case were otherwise, what would it avail? The question is not, Can they reason? nor, Can they talk? but, Can they suffer? ”). Tosin voisin kuvitella, että Bentham oli vakaasti lihansyöjä.

Utilitaristinen argumenttina lihansyönnin ja eläintuotteiden käytön vähentämisen puolesta on ihan hyvä. On päivän selvää, että eläimet tuntevat kipua ja voivat kärsiä. (Jos joku yrittää oikeasti ja tosissaan väittää jotain muuta, voi olla parasta lähteä äkkiä karkuun, koska kyseessä on todennäköisesti jonkinasteinen sosiopaatti.) Toiseksi eläinteollisuus aiheuttaa oikeasti kärsimystä. Jos sikalan täyttäisi bernhardinkoira niin, kyllä siinä tulisi kyynel silmään paatuneemmallakin lihansyöjällä. Eikä possuilla ja koirilla ole kärsimyksen kokemisen suhteen mitään eroa.

Toisaalta veganismin puolesta on aika hankala argumentoida utilitarismin pohjalta. Kananmunia ja maitoa voidaan tuottaa varmaankin aiheuttamatta eläimille sen suurempaa kärsimystä. Eri asia taas on, tapahtuuko tätä muualla kuin K:n ja P:n kotikanalassa. Myös riista on utilitaristille ihan ok. Eikä kalat, ja jos kalat ovatkin, niin ei ainakaan etanat tai katkaravut ole tuntoisia olentoja ja niin edelleen.

Ongelmia tällä argumentilla on lihan syönnin vastustamisen näkökulmasta ainakin kolme. Ensimmäinen on se, että juuri ketään ei oikeasti kiinnostaa eläinten oikeuksiin liittyvät eettiset pohdinnat. Toinen on se, että eläinteollisuus on rakennettu niin, että ”eläimet” vaikuttavat mahdollisimman vähän eläimiltä ja niiden kärsimys vaikuttaa mahdollisimman vähän kärsimykseltä. (Mieti nyt vaikka niitä, maitopurkin lehmiä.) Eläinten kärsimys ei ole läsnä niissä tilanteessa, jossa päätöksiä eläintuotteiden käyttämisestä tehdään. Tämä "psykologinen etäisyys" käytännössä johtaa siihen, ettei kärsimystä oteta huomioon päätöksen teossa.

Kolmas ongelma tai oikeastaan oikea ongelmien valtameri, johon uppoavat kaikki utilitarismin vastaiset filosofiset argumentit. Näistä puhutaan lisää, jos joku osaa esittää yhden tällaisen. No, joo...Yksi ongelma on ainakin se, että kärsimyksen mittaaminen ja kokeminen on subjektiivista. Voisin kuvitella, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat valmiita väittämään lihansyönnin ilojen ihmiselle olevan suuremmat kuin lihantuotannon aiheuttama kärsimys eläimille...

Sunnuntaimeininkiä ja tajunnanvirtaa

Blogimme tarkoituksena on toki jakaa ja esitellä ideoita ja kokemuksia tavoista, elämään, mutta todennäköisesti suurin osa tekstistä tulee käsittelemään tätä epämääräistä ajatusten, tunteiden, havaintojen ja muistikuvien jatkuvaa virtaa. Olen iloisesti yllättynyt, että monetkin ystäväpiirissäni ovat tulleet kysymään, onko uusia blogikirjoituksia tulossa lähiaikoina. Aihepiiri selvästi siis kiinnostaa ainakin joitain ihmisiä. Lähitulevaisuudessa kokemuksellista kerrontaa on luvassa ainakin pyöräilystä ja dyykkauksesta. Eräs kaverini jo lupautui osallistumaan dyykkausprojektiin, ja nythän on mitä otollisimmat ajat käyttökelpoisen mutta kuitenkin roskiin menevän ruuan keräämiselle, kun ulkona on jääkaappilämpötilat. Katsotaan mitä tuleman pitää..pakko vielä mainita, että hieman takertelee tämä kirjakieltä tavoitteleva kirjoitustyyli, johon suostuin kompromissin tuloksena. Minäkin siis osaan tehdä kompromisseja, vaikka voisinpa veikata, että tässä kohtaa tietyt henkilöt naurahtavat ja pudistelevat päitään :)

Heräsin tänään pitkästä aikaa virkeänä aamulla, ja se jos jokin on hieno saavutus. Leipää ja jogurttia marjojen kanssa nassuun ja biologian lukeminen alkaa. Missionani on päästä opiskelemaan akvaattisia tieteitä ja sitä kautta pelastamaan maailmaa. Maailmanpelastus on ilmaisuna hyvin mahtipontinen, ja siksi siitä pidänkin. Tavoitteenani on siis päästä tutkimaan erityisesti vesistöihin liittyviä ongelmakohtia ja osoittamaan ongelmiin johtavia syitä, ja siten mahdollisesti näyttöön perustuen vaikuttamaan yhteiskunnan kehityssuuntiin. Okei saattaa kuulostaa taas hieman mahtipontiselta ja naiivilta, ja sitä se ehkä onkin.

Maailmanpelastajan tai vaihtoehtoisesti viherpiipertäjän, ituhipin tai miten nyt usein näitä ihmisiä kuvataankaan nasevasti, tie ei ole kovin helppo. En usko, että koskaan olen sanonut lausetta "Olen kasvissyöjä" ilman, että sitä seuraa vastakysymys "Miksi?". Kasvissyöjää odottaa aina se sama perustelujen ja oman arvomaailmansa viidakko, josta tulisi mahdollisimman näyttöön perustuvasti ja vakuuttavasti ilmaista syyt kasvissyönnille. Lihansyöjän vastaukseksi riittää usein jotain seuraavaa; "Liha maistuu hyvältä, ja en vois elää ilman lihaa". Jep, se onkin tosi pätevä syy. Jos kasvissyöjä vastaisi kysymykseen, että "En tykkää lihasta", niin hänet leimataan nirsoksi. Ja jos lihansyöjälle sanoo, että lihan syöminen on eettisesti väärin, hän loukkaantuu ja poistaa tämän henkilön kavereistaan Facebookissa.

Usein myös ihmetellään, miksi otan nämä asiat niin vakavasti ja jyrkästi ja en anna muiden elää heidän haluamallaan tavalla. Tähän hetkeen mennessä en kuitenkaan kertaakaan ole pystynyt estämään ihmisten elämistä haluamallaan tavalla. Ja minusta ennemminkin voisi miettiä, miksi te ette välitä. Vielä en ole yhtäkään pätevää syytä kuullut, vaan lähinnä näitä "ei elämää pidä ottaa niin vakavasti" -kommentteja. Jään vain pohtimaan, että mitä on se sellainen elämänilo, jos jatkuvasti edistää ympäristön heikentymistä, syömiensä eläimien esineellistämisestä ja elämänlaadun puutteesta puhumattakaan. Joskus tähän reagoidaan ihan ovelalla hirvi-kommentilla (Onko hirvienkin syöminen sitten väärin?) Voisin kuitenkin ihan villin veikkauksen heittää, että kovinkaan monen perusruokavalioon riista ei kuulu. Hienoa kuitenkin, jos näin on.

Ruokapuoli on aina hyvin selkeä esimerkki siitä, mihin ristituleen sitä usein joutuu. Seuravaa ajatusta kadun varmaan kohta, mutta olen myös usein miettinyt, miksi kasvissyöjänä tai luonnonsuojelina aina joutuu tuohon tulituksen kohteeksi. Onko kyse siitä, että ns. normaali ihminen ei kestä sitä ajatusta, että hän toimii jollain tavalla väärin, kun luonnonsuojelija taas elää "paremmin". Välinpitämättömyyteen näiden ihmisten kohdalla minun vaikea uskoa, sillä silloin reaktio ei kai olisi niin hyökkäävä, kuin mitä usein tulee vastaan. Toki voin olla väärässä, ja vasta-argumentteja saa ja onkin suotavaa heittää, jos sellaisia on. Ja ylipäätänsäkin tämä oli nyt sitä vapaata tajunnanvirtaa omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Kovinkaan montaa näyttöön perustuvaa argumenttia en tainnut tuoda esille.. pääosin olen kuitenkin ylpeä siitä, että asiat tuntuvat ja koskettavat minua. En haluaisi olla välinpitämätön.

Sitten seuraavaan missioon. Kuten kaikki jo tiedämme, Oskarilla on paljon tietoa ja monia kykyjä, ja yksi niistä on minun suuresti kadehtima pyöränhuolto. Maailmanparantajat tietysti polkevat pyörällä läpi vuoden, oli sitten lunta tai ei. Kestävän kehityksen kannalta pyöränhuolto liittyy myös oleellisesti asiaan, sillä talvipyöräily kuluttaa pyörää huomattavasti. Tarkoituksena on siis pitää pyöränhuoltosessio jokin päivä. Oskari todennäköisesti kirjoittaa siitä tänne blogiin jonkinlaista koontia, sillä en usko olevani itse siihen kykenevä erityisesti termistön puutteen vuoksi.

Tästä on hyvä jatkaa.

-Salla

Mini-interventio I osa II: turhautumisen oireita

Lähes viikko on nyt aikaa ensimmäisestä mini-interventiostamme (taidan kohta jo lopettaa sanan käyttämisen, koska en oikeasti ehkä tajua sen sisältöä..), ja nyt on aika lopputulosten. Missionahan oli löytää bilevaatteet toisillemme, mikä on jo mahdottomuus itsessään, ja jotta vielä hieman hankaloittaisimme Oskarin jo muutenkin mahdotonta tehtävää, bilevaatteet oli löydettävä kirpputoreilta. Ajattelin kuitenkin optimistina antaa Oskarille mahdollisuuden. Jo ennen kirpparikierrosta toki päätin, että aion katsoa itselleni vaatteita samalla, kun Oskarin bilevaatteita etsin.

Ensimmäisenä kohteena oli lähetystori Fida, jossa huomasin kovin nopeaa meidän hyvin erilaiset tavat kiertää kirpputoria. Minulla on tapana edetä rekiltä toiselle järjestelmällisesti, jotta en vahingossakaan missaa sitä aarreta, joka lymyilee kahden Adidas-kolitsipaidan välissä. Oskari taas eteni hyvin nopeatempoisesti kirpputorin päästä päähän noin kymmeneen kertaan sillä välin, kun itse olin saanut ensimmäisen rekin katsottua. Tyylejä on monia.

Miesten vaatteethan ovat hyvin yksinkertaisia naisiin verrattuna, ja olinkin kovin varma omista taidoistani löytää Oskarille bilevaatteet. Tehtävä osoittautui hieman haastavaksi, vaikkakin täysin muista syistä kuin taidoistani. Miehille on aika vaikea löytää kirpputorilta vaatteita, sillä niitä ei vain ole. Siis paria nahkahapsuliiviä, Taffel-tpaitaa ja Jurassic Park -kolitsipaitaa lukuun ottamatta. Muutaman varteenotettavan paidan löysin, mutta niissäkin oli suuria puutteita. Miesten paitojen mitoitus on siis ihan perseestä; koko S on pieni. Koossa M on lyhyet hihat ja se on muutenkin lyhyt, mutta leveä. Koko L on ihan sairaan iso jokapuolelta. Ja Oskarihan on pitkä ja kapea, no can do. Olin kuitenkin tyytyväinen löytämiini vaatteisiin, vaikka jokainen taisi olla Oskarille liian pieni, hups. Ei kuulemma värimaailmakaan ihan napannut. Harmillista, kun ei ymmärrä hyvien värien päälle. (pahoittelut jo etukäteen kuvien laadusta..)

Oskarin normivaatteet

Tämä paita oli oikeesti tosi nätin värinen.

Vaaleanpunainen pukee Oskaria, mutta paita oli valitettavasti hieman pieni..

Oskarillahan ei ollut mitään tuntumaa tähän vaatteiden etsimiseen. Yritin alussa hieman ohjeistaa häntä kertomalla mieltymyksestäni korkeaan vyötäröön, hameisiin ja "vanhaan" tyyliin. Luultavimmin Oskari hämmentyi tuosta sen verran, että viimeisetkin toivon rippeet katosivat samassa hetkessä. Sinänsä vaatteet olivat toki oikean kokoisia, eikä niissä "sillein" ollut mitään vikaa. Ongelmana oli enemmänkin se, ettei niillä ollut mitään tekemistä tyylini kanssa. Ei näitä vaatteita bileisiin kai laiteta.. Siinä vaiheessa, kun Oskari alkoi selittää kahdesta eri paidasta, että nämä siis laitetaan niin kun päällekäin, optimismini alkoi valua maahan.

Perus keskiviikko-ilme ja -tyyli

                                                     

Pari kerrosta päälle ja baariin.

Tätä voisin käyttää raskauspaitana sitten ehkä joskus :D

Fidan valikoimasta ei jäänyt mitään käteen. Toisena kohteena oli kirpputori Silinteri, jota on kehuttu paljon hyvästä valikoimastaan. Silinteri on perinteisempi kirpputori, jossa jokaisella myyjällä on oma pöytä ja rekki. Se toi tietysti oman lisänsä tähän tehtävään, sillä ainakin minulla (ja Oskarilla ei selvästikään) oli tarve käydä läpi jokaisen pöydän sisältö kokonaisuudessaan. Taisin olla ensimmäisen pöytärivistön toisella puolella, kun Oskari oli jo "kiertänyt" koko kirpputorin. Hän näytti lähinnä olevan päämäärättömällä vaellusretkellä. Oma projektini taas laajeni siten, että Oskarin bilevaatteiden lisäksi etsin itselleni sekä bilevaatteita että kaikkia muita mahdollisia vaatteita ja tietysti kaikkia kirpputorin aarteita. Tämä ei selvästikään helpottanut Oskarin oloa, ja puolessa välissä kirpputoria hän ilmoitti, että voisi alkaa lähteä pois. Päätin nopeuttaa hieman tahtiani, ja lopussa itsekin hieman turhautuneena yritin epätoivoisesti ajatuksen ja sattuman voimalla löytää itselleni aarteita samalla, kun Oskarin kirpputoriahdistus vain lisääntyi.

Kirpputorin anti oli todella köyhä, ja löysin ainoastaan yhden paidan Oskarille. Tietysti paita oli Oskarille sopiva, minulla kun on näitä taitoja. Omista bilevaatteista pystyin vain haaveilemaan, sillä Oskari oli tainnut eksyä vaellusmatkallansa jo ensimmäisen pöydän jälkeen. Pakko myöntää, etten minäkään löytänyt yhtäkään mahdollista bilevaatetta itselleni, en edes aarteita.

Tässä paidassa on oikeasti valkoisia raitoja, mutta ne on jäänyt kuvasta pois :(

Johtopäätökset:

1. Kannatan bilevaatteiden etsimistä kirpputorilta erityisesti silloin, jos kyseessä on Bad Taste - bileet.
2. Kun tarkoituksena on etsiä käyttökelpoisia vaatteita, niitä kannattaa etsiä ensisijaisesti itselleen ja ehkäpä miehelle, mutta ei toisin päin.
3. Ei kannata esittää vaateasiantuntijaa, jos ei sellainen ole.
4. Jos lähtee kirpputorille mukaan, siellä ei saa turhautua, vaikka toinen koskisi joka ikiseen tavaraan pöydällä, ja ehkäpä kiertäisi kirpputorin pariinkin kertaan uudestaan.

-Salla