Nokkospäivitys

Huhhuijaa olisi kirjoitettavaa vaikka mistä aiheesta, mutta on niin kova kiire näin lomalaisena paikasta paikkaan, että eihän sitä ehdi millään! Ihan ensimmäiseksi hieman huvittava tilanne eiliseltä. Oltiin dyykkaamassa, kun erään nimeltä mainitsemattoman kaupan nuori myyjäpoika huusi ovelta: "Olkaa hyvät ja poistukaa, tämä on yksityisaluetta." No eipä siinä mitään, kunnes kaupan poika sanoi syyn; sotkemme heidän roskiksensa. Jep jep..anteeksi kauppa, lupaamme siivota jälkemme seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin tänään jakaa tätä luonnon ilosanomaa, joka ainakin minulta saa jalat alta, on se vaan NIIN hyvää. Siis nokkonen.

Nokkoskausi kuulemma alkaa olla jo lopuillaan, mutta ei hätää, kyllä niitä vieläkin voi poimia (ainakin minä siis poimin, mutta jokainen saa ihan omalla vastuulla poimia..)! Sanotaan, että maku muuttuu kitkeräksi, mutta ainakin meidän nokkosletut maistuivat todella hyviltä vielä tällä viikolla. Ja kuten kuvasta saattaa tarkkanäköisimmät huomata, saatoin totuttuun tapaani ahtaa lettuja suurella intohimolla, ja kahden letun jälkeen sitten jo oksetti.

Kuten Wikipediassakin sanotaan (Oskarin teksteistä saattaa löytää ehkäpä hieman pätevämpiä lähteitä, mutta minä olen ööh vaikkapa niin kiireinen, ettei ole aikaa..), että nokkosia voi käyttää samalla tavalla kuin pinaattia tai tupakkaa. Tällä kertaa tupakka-aihe jää sivuun. Nokkosten lehdet ovat siis niitä syömäkelpoisia, ja ne kannattaa poimia hanskat kädessä, jos haluaa välttyä epämiellytäviltä tuntemuksilta iholla (tuntemuksia voi kokea myös silloin, kun hanskat ovatkin sattumalta noin 20 vuotta vanhat Piilolan jämäkaapista poimitut). Keräyspaikka kannattaa myös miettiä tarkkaan, sillä usein nokkosia löytää koiranpissatuspolkujen varrelta tai navetan lähettyviltä (ei hitto kun niitä navettoja oikeesti on joka nurkan takana, rasittavaa.). Minulla on tietysti oma nokkospaikka tuolla maaseudun kehdossa, oi niin ihanassa Piilolassa, jossa linnut laulaa ja kukat kukkii iloisena onnesta, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja huolta tai murhetta ei näy lähimailla.

Nokkonen on oikea terveyspommi, koska se sisältää runsaasti muun muassa rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Nokkosta on perinteisesti käytetty ties minkä taudin ja sairauden hoitoon, mutta niistä voi olla montaa mieltä. Elimistölle se kuitenkin on hyväksi, sillä se lisää munuaisten toimintaa, laskee verenpainetta, vähentää anemiaa, poistaa raskasmetalleja ja edistää suoliston toimintaa. Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään, mutta eiköhän nuo jo kerro jotain. Em. lähteessä kerrotaan myös, ettei nokkosta tarvitse ryöpätä, mutta itse olen aina ryöpännyt. Kuten tämä jo meille kaikille kovin tuttu ja turvallinen lähdekin kertoo, niin ryöppäyksen ideana on pehmentää ruokalajia, poistaa siitä makuhaittoja tai myrkkyjä tai hidastaa entsyymien toimintaa.

Itse ryöppään nokkoset jokseenkin näin;
-Huuhtele nokkosen lehdet kylmällä vedellä hyvin (tai vähemmän hyvin, jos et jaksa..)
-Kiehauta kattilallinen vettä ja laita siihen suolaa vähäsen
-Upota nokkoset kiehuvaan veteen, painele kaikki lehdet veden alle
-Anna kiehua noin 5 minuuttia
-Siivilöi nokkoset nopeasti ja jäähdytä ne kylmällä vedellä
-Muotoile lehtimassasta pötkylä,silppua se veitsellä mahdollisimman pieneksi
-Käytä heti tai pistä pakastuspusseihin ja pakastimeen

Tein alkuviikolla siis nokkoslettuja ihanaisen ystäväni kanssa, ja niistä tuli oikein mainioita! Nokkosten keräyspaikka saattoi olla hieman kyseenalainen, mutta mutta, ei se voi olla niin nuukaa. Ryöppäsin nokkoset ainakin kunnolla. Lettujen ohjetta en osaa kovin hyvin kertoa, koska mittakuppeja emme käyttäneet. Eipä tuo kovin vaikeaa kuitenkaan ole; maitoa, jauhoja, munia, suolaa, rasvaa, nokkosta. Me pistelimme letut pelkiltään suuhun, mutta toki puolukkahillo kruunaa letut.

Lopuksi taiteellisia tuotoksiamme. Hyvää ruokahalua!