Ja voi että, kuinka ihanaa se taas oli! Tällaisina sadepäivinä kannattaa kyllä käydä uimassa, ihan oikeasti. Kun ilma on +12C, vesi tuntuu huomattavasti lämpimämmältä, ja uiminen tuulta päin kehittää lihaksiakin aivan eri tavalla kuin tyynenä hellepäivänä. Aivan mahtavaa. Lukuunottamatta uimisen jälkeistä tunnetta, kun kylmä viima tarttuu jokaiseen ihon sopukkaan ja jopa kilometrin mittainen matka järveltä kotiin tuntuu Ranskan ympäriajolta. Ehkäpä minun kukkakoristellulla Helkamalla ei ympäriajoon lähdetä kisaamaan, mutta se on sivuseikka. Joka tapauksessa suosittelen aamu-uintia jokaiselle, myös juuri Sinulle.
Hiljattain (reilu kaksi kuukautta sitten) aloitimme uuden mini-intervention, joka nähtävästi venyi hieman pitkäksi. Ei hätää, nyt sitä tekstiä sitten alkaa tulla. Tarkoituksenamme oli siis valmistaa tofua sekä hieman harvinaisempaa hefua, ja vertailla niiden valmistamista sekä lopputuloksia. Tofun valmistamiseen sain kaverikseni ihanaisen Marin, jonka kanssa ei liiemmin otettu paineita tofun valmistamisesta. Oskarikin pistäytyi kriittisimpänä hetkenä, ja todennäköisesti pelasti tofukokeilumme. Haluan vielä kuitenkin painottaa, että tästä kaikesta on aikaa noin 2,5kk, ja en ole kirjoittanut mitään muistiin, joten näillä mennään (:
Aloitetaanpa raaka-aineista ja tarvikkeista;
-500g soijapapuja (löytyy ainakin Citymarketista ja ekokaupoista)
-5l vettä
-20g juoksetetta (kalsiumsulfaattia)
-iso 10l kattila (tai kuten meidän tapauksessamme, kaksi pienempää)
-iso ämpäri
-sauvasekoitin tai jokin vastaava
-puulasta
-reikäkauha
-siivilä
-harsoa
-muotteja (vaikkapa muovinen herkkusienirasia) sekä
-painoja (käytimme lasipurkkia, jonka täytimme vedellä).
Tarvikkeeksi voisi lisätä vielä toisen ihmisen, jota ilman tofun valmistaminen saattaisi olla hyvin vaikeaa. Tämän lisäksi, jos vain on mahdollista, kannattaa varata yksi Oskari ainakin piipahtamaan jossain vaiheessa.
Tofun valmistaminen alkaa edellisenä iltana, kun soijapavut laitetaan likoomaan kylmään veteen. Liotuskulhon kannattaa olla aika iso, sillä soijapavut turpoavat yön aikana noin kaksinkertaisiksi. Papuja liotetaan noin 10-12h (tässä tapauksessa taisi vierähtää muutama ylimääräinen tunti).
Liotuksen jälkeen vesi kaadetaan pois, ja pavut jauhetaan mahdollisimman hienojakoiseksi massaksi. Jauhaminen kannattaa tehdä muutamissa erissä. Kokemuksen rintaäänellä haluan sanoa, että sauvasekoitin ei ehkä ole se paras mahdollinen väline, suosittelen jotain tehokkaampaa laitetta. Jauhaminen kyllä onnistui meillä, mutta se oli aika työlästä, hidasta ja hermoja raastavaa.
 |
| Sauvasekoitinta käytettäessä lisävälineenä tulee olla eimerkiksi veitsi, jolla jauhamisen aikana kaavitaan sauvasekoitinta tukkiva massa pois. |
Jauhamisen aikana 5l vettä laitetaan tulille. Kun vesi kiehuu ja pavut on jauhettu, papumassa kaadetaan sekaan. Seosta sekoitellaan ja annetaan kiehua pienellä teholla noin puoli tuntia. Kaikissa ohjeissa varoitettiin seoksen kuohumisesta yli ja pohjaanpalamisesta , ja siksi olimme tässä vaiheessa hyvin tarkkoja, ja vältimme kaikki vaarat.
Noin 20 minuutin kohdalla Oskari tulee ja tuo mukanansa ei-niin-tärkeitä välineitä, kuten juoksetteen ja reikäkauhan. Tämän jälkeen otetaan esille siivilä sekä iso ämpäri. Tässä vaiheessa kannattaa olla ainakin kaksi ihmistä, erityisesti jos siivilä on sen verran pieni, että sitä joutuu pitämään kädessä. Kolmas henkilö on myös suotava, jos aikomuksena on ottaa kuvia.
Seos kaadetaan ämpäriin siivilän läpi, jolloin siivilään jää ns. okara, jota voi ohjeiden mukaan käyttää ties mihin kivoihin juttuihin. Siivilää kannattaa tyhjentää aina välillä, koska se täyttyy okarasta aika nopeasti. Meidän tapauksessa kävi niin, että nimeltä mainitsematonta ällötti tuo jäämätuote niin paljon, että se päätyi roskikseen. Seuraavalla kerralla aion siitä kyllä tehdä jotain!
 |
| Pinkissä ämpärissä tofun jäämätuotetta eli okaraa. |
No niin, tarina jatkuu.
Nyt ämpärissä on soijamaitoa, josta tarkoituksena on valmistaa tofua. Soijamaito kaadetaan takaisin kattilaan (joka on jossain välissä pesty). Soijamaito kuumennetaan kiehumispisteeseen ja otetaan sen jälkeen liedeltä pois. Soijamaito annetaan jäähtyä 80-asteiseksi (en muista tästä vaiheesta mitään, mutta hyvältä kuulostaa!), ja sillä välin tehdään juoksetetta. Tai no, Oskari ottaa lusikalla kalsiumsulfaattia "sopivasti" ja kaataa sekaan vettä "sopivasti". Ohjeen mukaan seos sekoitetaan huolellisesti, ja meidän tapauksessamme Oskari hoitaa homman ja me katsomme.
Juoksetteesta noin 3/4 kaadetaan soijamaitoon varovaisesti, ja samalla sekoitetaan hitaasti. Hetken jälkeen loput juoksetteesta kaadetaan sekaan ja sekoitetaan enää vain pinnalta. Tämän jälkeen Oskari lähtee pois ja seoksen annetaan juoksettua noin kymmenen minuuttia rauhassa (eli siihen ei saa koskea).
 |
| Juoksettumassa oleva tofumassa. |
Kymmenen minuutin päästä ainakaan minulla ei ole mitään tietoa, mitä kattilassa tulisi nyt olla. Tässä vaiheessa otetaan kuitenkin reikäkauha sekä muotit ja harso käyttöön. Aivan mahtavana muottina toimii kaksi vanhaa herkkusienipakkauksen muovirasiaa, joista toisen pohjaan tehdään reikiä, jotta ylimääräinen neste pääsee valumaan pois. Reikäinen rasia vuorataan harsolla. Reikäkauhalla nostellaan juoksettunut tofumassa kattilasta harsotettuun muottiin (meillä taisi tulla kaksi muotillista). Harson reunat taitellaan tofun ympärille, ja päälle laitetaan ehjä rasia, ja tämän päälle vielä paino. Me käytimme painona kannellista lasipurkkia, jonka täytimme vedellä, toimi tosi hyvin. Tofut jätetään painojen alle noin puoleksi tunniksi, jotta kaikki ylimääräinen neste valuu pois. Alussa painoimme vielä käsillämme painoja, jotta tofusta tulisi mahdollisimman kiinteää.
Valmis tofu ei maistunut oikeastaan miltään (yllätys), ja siksi päätimme laittaa tofut neljään osaan ja marinoida ne. Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että en ole kovin tarkka näissä ruoka-asioissa, enkä siis useinkaan käytä tarkkoja ohjeita esim. marinoimiseen. Teimmekin hieman omat versiomme, ja maustoimme tofut kaikella, mitä jääkaapistani sillä hetkellä löytyi. Perusaineena oli jokaisessa tofussa soijakastike, vesi ja öljy, johon lisäsimme eri mausteita. Yhdessä taisi olla erilaisia yrttejä, toisessa currya, currytahnaa ja kurkumaa, kolmannessa pestoa ja neljännessä chilijauhoa ja tabascoa. Taisi kaikissa suolaakin olla. Kaadoimme marinadit pakastepurkkeihin tofujen sekaan ja jätimme marinoitumaan yön yli.
Seuraavana päivänä olikin tiedossa kokeilun viimeinen päivä, kohokohta, eli tofun maistaminen. Olimme toki maustamattomana tofua maistaneet, mutta ei se ainakaan minun mieleeni ollut, kuten ei "normaali" kaupastakaan saatava maustamaton tofu ole.
TULOKSET:
Yrtti-tofu ei maistunut oikein miltään. Tai siis se maistui yrteiltä ja maustamattomalta tofulta. Ihan hyvää se sinäsä oli, kun otti haarukkaan mukaan niitä yrttejä.
Curry-tofu oli hieman pahaa ainakin minusta. Ehkäpä ajatus kylmässä vedessä lilluvasta currysta ei ole se kaikista paras, vaikka curryruuista yleensä pidänkin. Sama maustamaton tofu sieltä pilkahteli kielinystyröissä.
Chili-tofu, hmm, enpä oikein muista. Ei se pahaa tainnut olla, muttei mitään tosi hyvääkään. Tai siis sellaista perustofua, jossa on ehkä jotain makua, jota ei edes oikein erottanut.
Pesto-tofu, nam nam! Tämä oli kyllä sitä parasta tofua näistä neljästä. Olen peston ystävä, ja uumoilin jo edeltävänä päivänä, että tämä tofu sulattaisi sydämeni. Toki mikään näistä tofuista ei ehkä parhaimmillaan ollut kylmänä, mutta tämä oli ehdoton suosikkini!
Marin puolesta en nyt uskalla sanoa mitään ihmeempää, mutta hän taisi tykätä kylmästä tofusta enemmän kuin minä. Hän on tosin syönyt tofua huomattavasti kauemmin kuin minä, joten ehkä ihan ymmärrettävää.
Kokeilu onnistui yllättävän hyvin, ja lopputuloskin oli positiivinen (currya lukuunottamatta). Marinoinnissa olisi ehkä rohkeammin pitänyt käyttää soijakastiketta ja suolaa, jotta edes jotain makua olisi tarttunut tofun pintaan. Mielenkiintoista olisi myös koittaa sekoittaa mausteita jo tofun valmistusvaiheessa, uskoisin että siinä tapauksessa lopputulos olisi todella maukasta, ehkä. Tofun rakenne muuten muistutti hyvin paljon kaupasta saatavaa tofua, ehkä hieman rakeisempaa oli tämä kotitekoinen versio.
Katsoimme tofun valmistusohjeita monista eri lähteistä, ehkäpä näistä kahdesta eniten;
http://www.saunalahti.fi/meriam1/puutteenpera/soija.html
http://www.vegaaniliitto.fi/sekalaisetreseptit.html
Tofukokeilu päättyi herkuttelutunnelmiin, kun valmistimme tofusta wokkia, ja lisäksi teimme omatekoista limonadia. Lisätäänpä vielä limonadin ohje tähän (alkuperäinen ohje löytyy täältä; http://kirsik.vuodatus.net/blog/1460275/perinteinen-limonaati ):
-1,5 dl vettä
-6 rkl sokeria (yhteensä 0,75 dl)
-1 tl raastettua sitruunankuorta
-1,25 dl puristettua sitruunamehua
-jäitä
-hiilihapollista vettä
Kiehauta vesi, sokeri
ja sitruunankuori pienessä kattilassa. Sekoittele ja anna kiehua
viitisen minuuttia. Anna liemen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita
joukkoon sitruunamehu. Laita mehu jääkaappiin ja anna jäähtyä. Laita lasiin
jäitä, lisää juomat ja sekoita hyvin.
Sekoitussuhde: yksi osa sitruunajuomaa ja kolme osaa hiilihapollista vettä.
Nautinnollista loppukesää Onnellisen naisen tunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti