Kädet ovat syyhynneet jo viikkoja tätä blogia ajatellessa, vaikka päätin jokin aika sitten, että blogielämä tuli ja meni. Hehkutin täällä taannoisesta uudesta blogistani, mutta oikeesti, kuka kirjottaa blogia metrosta.. olihan se ihan hauska ajatus, mutta toteutus liian haastava matkapahoinvoijalle. Kyllä, jopa metrossa voi tulla paha olo kirjoittaessa. Ja mikä siinä onkaan, että innostuspysyvyyteni on tasoa nolla harmillisen monissa projekteissa?
Kevättalven ja toivon mukaan nyt jo kevään suuri hittiaihe on pienperheessäni ollut materia. Aihe on minulle arka paikka, koska pidän kaikesta kauniista ja nätistä ja SULOISESTA, ja usein kaikkea suloista tulee vastaan. Koskaan en ole hamstraaja enkä kova shoppailijakaan ollut, olen liian tarkka omasta rahastani. Joka tapauksessa kaikenmoista tavaraa on jo näiden vuosien aikana kertynyt, ja nyt niiden kaikkien ollessa pahvilaatikoissa määrä tuntuu isolta. Mihin sen kaiken oikeastaan tarvitsen? Tässä koottuja selityksiä muutamista tärkeistä tavaroista. Ja huomautuksen sanasena, mikään näistä tavaroista ei ole uusi, tai sitten ei vielä omatunto ole sallinut hankkimista ;)
Noh, ensinnäkin tuo karttapallo on hyvin tärkeä. Jotkut saattavat muistaa tietämykseni esim. Lähi-idän tai New Yorkin sijainnista. Karttapallosta voin hahmottaa kotipalloamme paremmin, sieltä hyllyn päältä. Ja onhan se aika nätinvärinen, ei nääs mikään uusi pallo ole kyseessä. Olen pöllinyt karttapallon kotikodistani, kun se siellä ensin hallitsi hyllypäällystöjä parikymmentä vuotta.
Ilves- ja karhu-lasitölkit. Niitä jokin vuosi sitten kaivoin mökin aarreaitoista, ja osan taisin hiljakseen ilman virallista lupaa kantaa takin hihassa kotiini. Ne ovat tosi kauniita tölkkejä. Ja vielä kun keksin niille oikeasti käyttökelpoisen merkityksen. Taisin jossain vaiheessa pitää isoimmassa tölkissä lankoja (huono idea), led-valoja (se on jo vähän last season), ihan vain ilmaa (en haluaisi mitään turhaa "koristetta" kotiini) ja joskus jopa hedelmiä, mutta eihän niitä sieltä oikein saa ongittua. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.
Viinilasit. Näitä minulla ei vielä edes ole, mutta tästäkin aiheesta on keskusteltu aika paljon viimeisen viikon aikana, kun nyt sopivasti Stockmannilla oli ihan hulluja päiviä. Meidän pienperheessä ei kukaan tykkää viinistä, eikä oikeastaan muustakaan alkoholipitoisesta juomasta. Kuitenkin haluaisin meille viinilasit. Onhan se kiva, että on vähän hienommat lasit, jos joskus pidetään juhlia. Ja vieläpä kun minä niin tykkään järjestää vaikka mitä pirskeitä. Toki ymmärrän toisen osapuolen hämmennyksen, kun eihän meistä kumpikaan edes juo viiniä. Mutta voihan viinilaseista juoda ihan mitä juomaa tahansa.
Askartelutavarat. Juuri eilen päädyin tilanteeseen, jossa Tiimarin löytöpistehyllyillä puntaroin omia tarkoitusperiäni ja tavoitteitani kartonkien, papereiden ja kirjekuorien seassa. Yritin mielessäni kuvitella, millaiset tuparikutsukortit mahdollisesti haluan tehdä, tai millaiset joulukortit haluan seuraavaksi askarrella, ja alkoi tuntua vähän liian vaikealta. Päätin lähteä kaupasta tyhjin käsin, vaikka löytöhyllyn väriteema oli aivan täydellinen: murrettuja vihreän, keltaisen ja punaisen sävyjä, harmaata ja sinistä. Tulisi aivan täydelliset tuparikutsukortit, joihin nätit kirjekuoret. Ja minulla vieläpä on Tiimariin lahjakorttikin. Yllättävää kyllä, aloin kuitenkin miettiä niitä tavoitteita ja tarkoitusperiä. Tykkään muokata vanhoista tavaroista uutta ja luoda roskasta jotain käyttökelpoista. Säilytän sivutuotteina tulleita kartonkeja ja pahveja, jotta voin niistä askarrella jälkeenpäin. Miksi sitten ostaisin Tiimarista valmiiksi tehtyjä papereita, jos tavoitteenani on luoda vanhasta uutta? Löytöhylly kyllä hämmensi minut täysin. Ylpeä olen kuitenkin päätöksestäni poistua hyllyiltä ilman ostoksia.
Tavaraa löytyy joka puolelta, meidät on kasvatettu ostamaan ja kuluttamaan. Ja nyt en siis puhu meidän vanhemmista vaan yhteiskunnasta ja ihan meistä jokaisesta itsestämme. Me olemme omista valinnoistamme vastuussa, myös niistä valinnoista, jotka ikään kuin "jätämme tekemättä". Uusien viinilasien ostaminen on oma valintani, ja minun pitää itse miettiä, miten se valinta vaikuttaa kaikkeen muuhun. Näin tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti