Kädet ovat syyhynneet jo viikkoja tätä blogia ajatellessa, vaikka päätin jokin aika sitten, että blogielämä tuli ja meni. Hehkutin täällä taannoisesta uudesta blogistani, mutta oikeesti, kuka kirjottaa blogia metrosta.. olihan se ihan hauska ajatus, mutta toteutus liian haastava matkapahoinvoijalle. Kyllä, jopa metrossa voi tulla paha olo kirjoittaessa. Ja mikä siinä onkaan, että innostuspysyvyyteni on tasoa nolla harmillisen monissa projekteissa?
Kevättalven ja toivon mukaan nyt jo kevään suuri hittiaihe on pienperheessäni ollut materia. Aihe on minulle arka paikka, koska pidän kaikesta kauniista ja nätistä ja SULOISESTA, ja usein kaikkea suloista tulee vastaan. Koskaan en ole hamstraaja enkä kova shoppailijakaan ollut, olen liian tarkka omasta rahastani. Joka tapauksessa kaikenmoista tavaraa on jo näiden vuosien aikana kertynyt, ja nyt niiden kaikkien ollessa pahvilaatikoissa määrä tuntuu isolta. Mihin sen kaiken oikeastaan tarvitsen? Tässä koottuja selityksiä muutamista tärkeistä tavaroista. Ja huomautuksen sanasena, mikään näistä tavaroista ei ole uusi, tai sitten ei vielä omatunto ole sallinut hankkimista ;)
Noh, ensinnäkin tuo karttapallo on hyvin tärkeä. Jotkut saattavat muistaa tietämykseni esim. Lähi-idän tai New Yorkin sijainnista. Karttapallosta voin hahmottaa kotipalloamme paremmin, sieltä hyllyn päältä. Ja onhan se aika nätinvärinen, ei nääs mikään uusi pallo ole kyseessä. Olen pöllinyt karttapallon kotikodistani, kun se siellä ensin hallitsi hyllypäällystöjä parikymmentä vuotta.
Ilves- ja karhu-lasitölkit. Niitä jokin vuosi sitten kaivoin mökin aarreaitoista, ja osan taisin hiljakseen ilman virallista lupaa kantaa takin hihassa kotiini. Ne ovat tosi kauniita tölkkejä. Ja vielä kun keksin niille oikeasti käyttökelpoisen merkityksen. Taisin jossain vaiheessa pitää isoimmassa tölkissä lankoja (huono idea), led-valoja (se on jo vähän last season), ihan vain ilmaa (en haluaisi mitään turhaa "koristetta" kotiini) ja joskus jopa hedelmiä, mutta eihän niitä sieltä oikein saa ongittua. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.
Viinilasit. Näitä minulla ei vielä edes ole, mutta tästäkin aiheesta on keskusteltu aika paljon viimeisen viikon aikana, kun nyt sopivasti Stockmannilla oli ihan hulluja päiviä. Meidän pienperheessä ei kukaan tykkää viinistä, eikä oikeastaan muustakaan alkoholipitoisesta juomasta. Kuitenkin haluaisin meille viinilasit. Onhan se kiva, että on vähän hienommat lasit, jos joskus pidetään juhlia. Ja vieläpä kun minä niin tykkään järjestää vaikka mitä pirskeitä. Toki ymmärrän toisen osapuolen hämmennyksen, kun eihän meistä kumpikaan edes juo viiniä. Mutta voihan viinilaseista juoda ihan mitä juomaa tahansa.
Askartelutavarat. Juuri eilen päädyin tilanteeseen, jossa Tiimarin löytöpistehyllyillä puntaroin omia tarkoitusperiäni ja tavoitteitani kartonkien, papereiden ja kirjekuorien seassa. Yritin mielessäni kuvitella, millaiset tuparikutsukortit mahdollisesti haluan tehdä, tai millaiset joulukortit haluan seuraavaksi askarrella, ja alkoi tuntua vähän liian vaikealta. Päätin lähteä kaupasta tyhjin käsin, vaikka löytöhyllyn väriteema oli aivan täydellinen: murrettuja vihreän, keltaisen ja punaisen sävyjä, harmaata ja sinistä. Tulisi aivan täydelliset tuparikutsukortit, joihin nätit kirjekuoret. Ja minulla vieläpä on Tiimariin lahjakorttikin. Yllättävää kyllä, aloin kuitenkin miettiä niitä tavoitteita ja tarkoitusperiä. Tykkään muokata vanhoista tavaroista uutta ja luoda roskasta jotain käyttökelpoista. Säilytän sivutuotteina tulleita kartonkeja ja pahveja, jotta voin niistä askarrella jälkeenpäin. Miksi sitten ostaisin Tiimarista valmiiksi tehtyjä papereita, jos tavoitteenani on luoda vanhasta uutta? Löytöhylly kyllä hämmensi minut täysin. Ylpeä olen kuitenkin päätöksestäni poistua hyllyiltä ilman ostoksia.
Tavaraa löytyy joka puolelta, meidät on kasvatettu ostamaan ja kuluttamaan. Ja nyt en siis puhu meidän vanhemmista vaan yhteiskunnasta ja ihan meistä jokaisesta itsestämme. Me olemme omista valinnoistamme vastuussa, myös niistä valinnoista, jotka ikään kuin "jätämme tekemättä". Uusien viinilasien ostaminen on oma valintani, ja minun pitää itse miettiä, miten se valinta vaikuttaa kaikkeen muuhun. Näin tällä kertaa.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Uusia juttuja!
Heissulivei!
Saattaapi olla, että tämä blogi hieman on jäätynyt paikoillensa, eikä sitä helpolla sulatella, erityisesti kun kirjoittajat matkaavat eri mailla. Yhteisen blogin ylläpitäminen vaatii kuitenkin sellaista yhteistyötä. No joka tapauksessa, hätä ei suinkaan ole suuri, sillä minulla on tarjota teille jotain hieman muuta, mutta todennäköisesti aika samoille urille ajautuvaa. 23minuuttia. -blogia kirjoitetaan metrossa Ruoholahdesta Vuosaareen. Mukana on kynä ja paperia, ja sitten vain ajatus alkaa lentää. Kannattaa lukea, ehkä. :D http://23minuuttia.blogspot.fi/
Kiitos teille, jotka tätä blogia olette käyneet lukemassa, katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan! :)
-Salla
Saattaapi olla, että tämä blogi hieman on jäätynyt paikoillensa, eikä sitä helpolla sulatella, erityisesti kun kirjoittajat matkaavat eri mailla. Yhteisen blogin ylläpitäminen vaatii kuitenkin sellaista yhteistyötä. No joka tapauksessa, hätä ei suinkaan ole suuri, sillä minulla on tarjota teille jotain hieman muuta, mutta todennäköisesti aika samoille urille ajautuvaa. 23minuuttia. -blogia kirjoitetaan metrossa Ruoholahdesta Vuosaareen. Mukana on kynä ja paperia, ja sitten vain ajatus alkaa lentää. Kannattaa lukea, ehkä. :D http://23minuuttia.blogspot.fi/
Kiitos teille, jotka tätä blogia olette käyneet lukemassa, katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan! :)
-Salla
maanantai 17. joulukuuta 2012
Beibi sä oot hunajaa!
Kyllä sitä taas tuntee itsensä pieneksi tytöksi, kun yö on eikä unta tule. Hieman taitaa tätä tyttöä jännittää tulevat jutut, kuten esimerkiksi uusi työpaikka ja uusi koti, ihan sellasia pikkujuttuja. Päätin kuitenkin herättää tätä blogia talviunilta ja pistää ulkoasun joulukuntoon (tai ehkä pääsiäiseltä lähinnä näyttää). Toki tämä näyttää vielä tosi kököltä, koska kuvan siirtäminen otsikon viereen tuntuu lähes mahdottomalta. Kirjoittajaystävänikin on teillä tuntemattomilta, joten ei voi muuta kuin kestää tuota epätasapainoa hetken verran. Pidän itseäni kuitenkin ainakin keskiverto-osaajana tietokoneiden kanssa, mutta tämä Googlen blogipalvelu on kyllä jotain ylivaikeaa.
Olen aina välillä kokeillut kotitekoisia ihonhoitotuotteita onnistuen niissä enemmän tai joskus vähän vähemmän. Noin kuukausi sitten aloitin uuden kokeilun, tällä kertaa kasvojen kuorinta-aineella. Tämä luomus koostuu rypsiöljystä, sokerista ja hunajasta. Tarkkoja määriä en kyllä mittaillut montaa sekuntia, mutta jotain tähän suuntaan:
sokeri 1,5dl
öljyä 1/2dl
hunajaa 1-2rkl
Niin ja vielä toinen hyvä ja huomattavasti paremmalta maistuva lahjaehdotus on maapähkinävoi sekä maapähkinävoisuklaapalluraiset. Ikuisuus sitten Oskarin kanssa tehtiin molempia, ja tuttuun tapaan ohjeet ovat unholan mailla. Jospa vielä jokin kerta kirjoittaisin ohjeet ylös, tai jopa tänne nopeammin kuin puolen vuoden päästä... mutta siis maapähkinävoihin tarvitaan
maapähkinöitä 1/2kg
voita muutama nokare
rypsiöljyä pieni tilkka
suolaa
Me taisimme tehdä yhteensä kilon maapähkinävoita, kylläkin kahdessa erässä. Aluksi pähkinät levitetään uunipellille ja päälle muutama nokare voita. Maapähkinöitä paahdetaan uunissa n.225C suurinpiirtein 10min (kannattaa seurata, etteivät ne pala). Tämän jälkeen alkaa hienontaminen, ja suosittelen aloittamaan osasta maapähkinöitä, jotta sauva/tehosekoitin on kuosissa tämänkin operaation jälkeen. Sekaan voi lorauttaa pienen tilkan öljyä ja ripaus suolaa. Ja sitä mukaa, kun pähkinät alkavat hienontua, voi sekaan laittaa lisää pähkinöitä. Me ainakin teimme tämän osan aikalailla mutu-tuntumalla. Lopulta sieltä sitten tulee sitä maapähkinävoita, ja on kyllä hyvää. Maapähkinävoin voi säilyttää lasipurkeissa, jotka toki on puhdistettu hyvin ennen käyttöä (taisin uunissa niitä lämmittää ja korkit kiehauttaa).
Mitä sitten maapähkinävoisuklaapalluroihin tulee?
maapähkinävoita
sulatettua suklaata
Näin. Ei ollut tämän vaikeampi meidän itsekehittelemä jatko-ohje maapähkinävoille. Maapähkinävoista tehdään siis pieniä palluroita uunipellille(ei kannata laittaa suuria määriä öljyä/rasvaa hienontamisvaiheessa, jotta palluraiset pysyvät kasassa). Pallot laitetaan hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, ja tässä välissä voikin sulattaa suklaata kattilassa. Meillä taisi olla kaksi Pandan suklaalevyä käytössä.. Jähmettyneet pallot otetaan jääkaapista ja kastetaan suklaassa. Ja sitten takaisin jääkaappiin. Ja maku on aivan mahtava. Näissä palluroissa taisi olla sivuseikkana se, että suklaa alkoi helposti huoneenlämmössä sulaa uudestaan, joten niitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Ai niin, tuon kuvan perusteella veikkaisin, että jokin suklaa oli minttukrokanttia, pienistä nyppylöistä päätellen...
Eivät palluraiset meillä montaa päivää säilyneet syömättä, vaikka tuhtia tavaraa olivatkin.
Nyt onkin jo aamu, kun viimeisiä sanoja kirjoittelen. Kahden aikaan pääsin unten maille ja unta sitten maittoikin aina puoli 8 asti. Hieman olisi voinut vielä nukkua, mutta eiköhän tästäkin päästä eteenpäin.
Pian on kotini laatikoissa, mutta vielä viime viikolla se sai nauttia jouluvaloista.
Kaunista talvipäivää teille kaikille!
-Salla
Olen aina välillä kokeillut kotitekoisia ihonhoitotuotteita onnistuen niissä enemmän tai joskus vähän vähemmän. Noin kuukausi sitten aloitin uuden kokeilun, tällä kertaa kasvojen kuorinta-aineella. Tämä luomus koostuu rypsiöljystä, sokerista ja hunajasta. Tarkkoja määriä en kyllä mittaillut montaa sekuntia, mutta jotain tähän suuntaan:
sokeri 1,5dl
öljyä 1/2dl
hunajaa 1-2rkl
Niin ja vielä toinen hyvä ja huomattavasti paremmalta maistuva lahjaehdotus on maapähkinävoi sekä maapähkinävoisuklaapalluraiset. Ikuisuus sitten Oskarin kanssa tehtiin molempia, ja tuttuun tapaan ohjeet ovat unholan mailla. Jospa vielä jokin kerta kirjoittaisin ohjeet ylös, tai jopa tänne nopeammin kuin puolen vuoden päästä... mutta siis maapähkinävoihin tarvitaan
maapähkinöitä 1/2kg
voita muutama nokare
rypsiöljyä pieni tilkka
suolaa
Me taisimme tehdä yhteensä kilon maapähkinävoita, kylläkin kahdessa erässä. Aluksi pähkinät levitetään uunipellille ja päälle muutama nokare voita. Maapähkinöitä paahdetaan uunissa n.225C suurinpiirtein 10min (kannattaa seurata, etteivät ne pala). Tämän jälkeen alkaa hienontaminen, ja suosittelen aloittamaan osasta maapähkinöitä, jotta sauva/tehosekoitin on kuosissa tämänkin operaation jälkeen. Sekaan voi lorauttaa pienen tilkan öljyä ja ripaus suolaa. Ja sitä mukaa, kun pähkinät alkavat hienontua, voi sekaan laittaa lisää pähkinöitä. Me ainakin teimme tämän osan aikalailla mutu-tuntumalla. Lopulta sieltä sitten tulee sitä maapähkinävoita, ja on kyllä hyvää. Maapähkinävoin voi säilyttää lasipurkeissa, jotka toki on puhdistettu hyvin ennen käyttöä (taisin uunissa niitä lämmittää ja korkit kiehauttaa).
Mitä sitten maapähkinävoisuklaapalluroihin tulee?
maapähkinävoita
sulatettua suklaata
Näin. Ei ollut tämän vaikeampi meidän itsekehittelemä jatko-ohje maapähkinävoille. Maapähkinävoista tehdään siis pieniä palluroita uunipellille(ei kannata laittaa suuria määriä öljyä/rasvaa hienontamisvaiheessa, jotta palluraiset pysyvät kasassa). Pallot laitetaan hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, ja tässä välissä voikin sulattaa suklaata kattilassa. Meillä taisi olla kaksi Pandan suklaalevyä käytössä.. Jähmettyneet pallot otetaan jääkaapista ja kastetaan suklaassa. Ja sitten takaisin jääkaappiin. Ja maku on aivan mahtava. Näissä palluroissa taisi olla sivuseikkana se, että suklaa alkoi helposti huoneenlämmössä sulaa uudestaan, joten niitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Ai niin, tuon kuvan perusteella veikkaisin, että jokin suklaa oli minttukrokanttia, pienistä nyppylöistä päätellen...
Eivät palluraiset meillä montaa päivää säilyneet syömättä, vaikka tuhtia tavaraa olivatkin.
Nyt onkin jo aamu, kun viimeisiä sanoja kirjoittelen. Kahden aikaan pääsin unten maille ja unta sitten maittoikin aina puoli 8 asti. Hieman olisi voinut vielä nukkua, mutta eiköhän tästäkin päästä eteenpäin.
Pian on kotini laatikoissa, mutta vielä viime viikolla se sai nauttia jouluvaloista.
Kaunista talvipäivää teille kaikille!
-Salla
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
No nyt sitten siitä kuukupista!
Sain kutsun tovi sitten hyvin mielenkiintoiseen ja tärkeään tapahtumaan muuan sosiaalisen median sovelluksessa, ja ajattelin, että tämän voisin myös teidän kanssa jakaa. Kyseessä on siis Luonto-Liiton kulutuskriittisen toimintaryhmän järjestämä Kuukuppikuu. Ja kyllä, luit aivan oikein, kuukupillakin toisin sanoen kuukautiskupillakin on nyt oma kuu. Aivan mahtavaa sanoisin minä! Toivon, että myös te miehet luette tämän kirjoituksen, vaikkei aihe nyt täysin osu napinläpeen. Aika lähelle osuu kuitenkin, voitte vaikka muistella tätä kirjoitusta, kun joulua edeltävänä päivänä etsitte kiireellä jotain lahjaa jollekin naispuoliselle. Apteekit ovat yleensä myöhään auki ainakin suuremmissa kaupungeissa ;). Kyllä minä tuosta lahjasta tykkäisin, vaikka ehkä jotain muutakin olisi kiva joskus saada.
Kovin monille, erityisesti miehille, kuukuppi on vielä täysin vieras käsite, mitä kyllä ihmettelen..siis että miksi sitä ei tunneta? Itsekin kyllä vasta reilu vuosi sitten rohkaistuin kokeilemaan tätä silikonista kuppia, joka työnnetään juuri sinne keräämään kuukautisvuodon kuppiinsa. Kerran kuukuppia kokeiltuani olen ollut joka kuukausi kiitollinen sille ihanalle ihmisille, joka tämänkin mahtavuuden on keksinyt. Toki kuukupin käyttäminen vaati harjoittelua jonkin aikaa, mutta mikäpä siinä harjoitellessa. Voi sitä aikaansa huomattavasti turhempaankin käyttää. Ja sitten, kun se alkaa onnistua ensimmäisen kokeilun jälkeen, niin on kyllä voittajafiilikset, ja elämä on taas asteen helpompaa.
Mutta siis, olen mietiskellyt, miksei kuukuppia mainosteta. En kyllä muista, että ala- tai yläasteella olisin kertaakaan kuullut tyttöjen tunneilla (tai mitä ne nyt olivatkaan, taisin silloin ala-asteen kutosella olla pois jostain syystä, mutta mukavat luokkatoverit olivat ottaneet minulle ties mitä esitteitä ja näytekappaleita talteen) mainittavan kuukupista kuukautisten yhteydessä. Toki kuukupin käyttäminen soveltuu ehkäpä hieman 12-vuotiasta vanhemmalle, tai mitä mieltä te olette? Joka tapauksessa, kuulin ensimmäistä kertaa kuukupista jostain yleisen vessan seinältä. "Pelasta maailma, käytä kuukuppia". Nykyään kuukuppia mainostetaan jo hieman enemmän ja muuallakin kuin muuan Ilokiven vessan seinässä, mutta paljon enemmän näkyvyyttä se voisi ja pitäisi saada. Kyseessä on kuitenkin toimivampi ja käyttökelpoinen vaihtoehto kertakäyttöisille kuukautissiteille ja tamponeille, ympäristöystävällisyyttä unohtamatta.
Kuukupin voi ostaa esimerkiksi apteekista, monista eko/luomukaupoista olen hyllyiltä kuppeja myös löytänyt. Kokoja on useita, ja väritkin kai joissain vaihtelee, jos jollekin värillä on väliä. Yksi kuppi maksaa noin 30e, ja kestää useamman vuoden. Lisäksi tarvitaan pesuneste n.8e sekä yllättäviin tilanteisiin kuppipyyhkeitä 10kpl ehkä noin 3e. Yli vuosi sitten ostettu pesuneste on nulla vieläkin käytössä, ja taitaa seuraavat kaksi kuukautta vielä riittää. Minun matikalla laskettuna ainakin huomattavasti edullisempaa kuin terveyssiteet tai tamponit...Kulutusta ja hintaerojakin jotkut ovat oikeastikin laskeneet, ja seuraavat luvut löysin (=muuan Minna löysi ja kertoi minulle) Kuukuppikunnan sivulta:
Kertakäyttösiteiden kulutus
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 vuotopäivää x 4 sidettä = 9880 sidettä
Kuukautiskuppien kulutus
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia
Kertakäyttöisten kuukautissuojien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 euron kuukausittainen kulutus suojiin = 2470 eur
Kuukautiskuppien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia
7,6 kuppia x 30 euroa (kupin summittainen hinta) = 228 euroa
Kuukuppia voi käyttää yhteen soittoon enintään 12h, mutta tuo aika riippuu täysin siitä, kuinka runsaat kuukautiset on. Itse joudun usein kahtena ensimmäisenä päivänä tyhjentämään kupin n.4 tunnin välein, loput päivät menee 6-10 tunnin välein tyhjentämällä. Ei kuulosta pahalta, kun verrataan siteisiin tai tamponeihin, joita ränklätään muutaman tunnin välein.
Ja sitten tämä tyhjennysasia. Väitetään, että se olisi sotkuista ja ällöä ja vaikka mitä. No minä voin kertoa, että tamponin vetäminen on kyllä huomattavasti ällöttävämpää. Ja ajatus siitä, että ensin veri valuu kolosestaan ulos siteeseen, ja siinä sitten köllöttelee kiinni ihossa (toki imeytyneenä kalvojen väliin) muutaman tunnin ennen kuin vaihdetaan pois. Kuukupin tyhjentäminen vaatii harjoittelua ja malttia, mutta muutaman ensimmäisen epävarman otekokeilun jälkeen kädet ovat olleet pääsääntöisesti puhtaat. Ja joskushan on niitä päiviä, kun mikään ei onnistu, mutta niitä on kaikilla.
Ehkä parhainta kuukupissa on se, että kun se ei tunnu missään. Jos kuppi on asetettu hyvin, sen olemassa olon unohtaa heti vessasta lähdettyään. Tietysti on hyvä muistaa, että siellä se tekee työtään ja jossain vaiheessa pitää muistaa tyhjentää. Ei mitään rahinoita, hankausta, narun pilkistämistä, tunnetta kun jotain valuu ulos, vaikka sitten lipareen kalvoihin. On se niin hieno tunne, kun voi ilman huolta mennä tanssitunnille, ja jammailla niinkuin afrotanssijat konsanaan. Pitää tosin mainita, että noina ensimmäisinä päivinä tulee pidettyä myös pikkuhousunsuojaa, kun vuoto on runsaimmillaan. Niin ja vielä se, että kuukautisten alkaessa ja loppuessa kuppia keitetään vedessä 5min. Mutta se siis ei ollut mikään ongelma, ilmoitusluontoinen asia vain.
Vielä ehkäpä edellistä parempaa kuukupissa minusta on se, että se ei ole kertakäyttöinen. Se ei kerrytä vessan roskista ja siten ei kaatopaikkaakaan. Paitsi ehkä sen viiden vuoden välein. On tosi hienoa, että on kehitetty toimiva ja epäekologista huomattavasti parempi ja edullisempi keino pysyä puhtaana ja siistinä kuukautisten aikana, ja mikä parasta, voin olla tyytyväinen ja ylpeä omasta toiminnastani.
Mitäpä muuta vielä?
Ainakin se, että suosittelen teitä kaikkia naisia ainakin kokeilemaan kuukuppia. Todennäköisesti tykästyt siihen. Ja jos et, niin noh, se on sitten harmin paikka, mutta ehdottomasti kuitenkin kokeilemisen arvoinen esine.
Tällä kertaa jätin kuvamateriaalin pois kirjoituksesta. Hyvää ja käytännön tietoa löytyy kuitenkin esimerkiksi epäkaupalliselta Kuukuppikunnan sivustolta, ja sieltä löytyy myös niitä kuvia.
Kuukuppitekstit tosin kuuluvat myös sinne vessojen seinille, on ne niin hauskoja.
Kovin monille, erityisesti miehille, kuukuppi on vielä täysin vieras käsite, mitä kyllä ihmettelen..siis että miksi sitä ei tunneta? Itsekin kyllä vasta reilu vuosi sitten rohkaistuin kokeilemaan tätä silikonista kuppia, joka työnnetään juuri sinne keräämään kuukautisvuodon kuppiinsa. Kerran kuukuppia kokeiltuani olen ollut joka kuukausi kiitollinen sille ihanalle ihmisille, joka tämänkin mahtavuuden on keksinyt. Toki kuukupin käyttäminen vaati harjoittelua jonkin aikaa, mutta mikäpä siinä harjoitellessa. Voi sitä aikaansa huomattavasti turhempaankin käyttää. Ja sitten, kun se alkaa onnistua ensimmäisen kokeilun jälkeen, niin on kyllä voittajafiilikset, ja elämä on taas asteen helpompaa.
Mutta siis, olen mietiskellyt, miksei kuukuppia mainosteta. En kyllä muista, että ala- tai yläasteella olisin kertaakaan kuullut tyttöjen tunneilla (tai mitä ne nyt olivatkaan, taisin silloin ala-asteen kutosella olla pois jostain syystä, mutta mukavat luokkatoverit olivat ottaneet minulle ties mitä esitteitä ja näytekappaleita talteen) mainittavan kuukupista kuukautisten yhteydessä. Toki kuukupin käyttäminen soveltuu ehkäpä hieman 12-vuotiasta vanhemmalle, tai mitä mieltä te olette? Joka tapauksessa, kuulin ensimmäistä kertaa kuukupista jostain yleisen vessan seinältä. "Pelasta maailma, käytä kuukuppia". Nykyään kuukuppia mainostetaan jo hieman enemmän ja muuallakin kuin muuan Ilokiven vessan seinässä, mutta paljon enemmän näkyvyyttä se voisi ja pitäisi saada. Kyseessä on kuitenkin toimivampi ja käyttökelpoinen vaihtoehto kertakäyttöisille kuukautissiteille ja tamponeille, ympäristöystävällisyyttä unohtamatta.
Kuukupin voi ostaa esimerkiksi apteekista, monista eko/luomukaupoista olen hyllyiltä kuppeja myös löytänyt. Kokoja on useita, ja väritkin kai joissain vaihtelee, jos jollekin värillä on väliä. Yksi kuppi maksaa noin 30e, ja kestää useamman vuoden. Lisäksi tarvitaan pesuneste n.8e sekä yllättäviin tilanteisiin kuppipyyhkeitä 10kpl ehkä noin 3e. Yli vuosi sitten ostettu pesuneste on nulla vieläkin käytössä, ja taitaa seuraavat kaksi kuukautta vielä riittää. Minun matikalla laskettuna ainakin huomattavasti edullisempaa kuin terveyssiteet tai tamponit...Kulutusta ja hintaerojakin jotkut ovat oikeastikin laskeneet, ja seuraavat luvut löysin (=muuan Minna löysi ja kertoi minulle) Kuukuppikunnan sivulta:
Kertakäyttösiteiden kulutus
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 vuotopäivää x 4 sidettä = 9880 sidettä
Kuukautiskuppien kulutus
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia
Kertakäyttöisten kuukautissuojien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta x 13 kiertoa x 5 euron kuukausittainen kulutus suojiin = 2470 eur
Kuukautiskuppien kustannukset
38 hedelmällistä vuotta / uuden kupin hankkiminen 5 vuoden välein = 7,6 kuppia
7,6 kuppia x 30 euroa (kupin summittainen hinta) = 228 euroa
Kuukuppia voi käyttää yhteen soittoon enintään 12h, mutta tuo aika riippuu täysin siitä, kuinka runsaat kuukautiset on. Itse joudun usein kahtena ensimmäisenä päivänä tyhjentämään kupin n.4 tunnin välein, loput päivät menee 6-10 tunnin välein tyhjentämällä. Ei kuulosta pahalta, kun verrataan siteisiin tai tamponeihin, joita ränklätään muutaman tunnin välein.
Ja sitten tämä tyhjennysasia. Väitetään, että se olisi sotkuista ja ällöä ja vaikka mitä. No minä voin kertoa, että tamponin vetäminen on kyllä huomattavasti ällöttävämpää. Ja ajatus siitä, että ensin veri valuu kolosestaan ulos siteeseen, ja siinä sitten köllöttelee kiinni ihossa (toki imeytyneenä kalvojen väliin) muutaman tunnin ennen kuin vaihdetaan pois. Kuukupin tyhjentäminen vaatii harjoittelua ja malttia, mutta muutaman ensimmäisen epävarman otekokeilun jälkeen kädet ovat olleet pääsääntöisesti puhtaat. Ja joskushan on niitä päiviä, kun mikään ei onnistu, mutta niitä on kaikilla.
Ehkä parhainta kuukupissa on se, että kun se ei tunnu missään. Jos kuppi on asetettu hyvin, sen olemassa olon unohtaa heti vessasta lähdettyään. Tietysti on hyvä muistaa, että siellä se tekee työtään ja jossain vaiheessa pitää muistaa tyhjentää. Ei mitään rahinoita, hankausta, narun pilkistämistä, tunnetta kun jotain valuu ulos, vaikka sitten lipareen kalvoihin. On se niin hieno tunne, kun voi ilman huolta mennä tanssitunnille, ja jammailla niinkuin afrotanssijat konsanaan. Pitää tosin mainita, että noina ensimmäisinä päivinä tulee pidettyä myös pikkuhousunsuojaa, kun vuoto on runsaimmillaan. Niin ja vielä se, että kuukautisten alkaessa ja loppuessa kuppia keitetään vedessä 5min. Mutta se siis ei ollut mikään ongelma, ilmoitusluontoinen asia vain.
Vielä ehkäpä edellistä parempaa kuukupissa minusta on se, että se ei ole kertakäyttöinen. Se ei kerrytä vessan roskista ja siten ei kaatopaikkaakaan. Paitsi ehkä sen viiden vuoden välein. On tosi hienoa, että on kehitetty toimiva ja epäekologista huomattavasti parempi ja edullisempi keino pysyä puhtaana ja siistinä kuukautisten aikana, ja mikä parasta, voin olla tyytyväinen ja ylpeä omasta toiminnastani.
Mitäpä muuta vielä?
Ainakin se, että suosittelen teitä kaikkia naisia ainakin kokeilemaan kuukuppia. Todennäköisesti tykästyt siihen. Ja jos et, niin noh, se on sitten harmin paikka, mutta ehdottomasti kuitenkin kokeilemisen arvoinen esine.
Tällä kertaa jätin kuvamateriaalin pois kirjoituksesta. Hyvää ja käytännön tietoa löytyy kuitenkin esimerkiksi epäkaupalliselta Kuukuppikunnan sivustolta, ja sieltä löytyy myös niitä kuvia.
Kuukuppitekstit tosin kuuluvat myös sinne vessojen seinille, on ne niin hauskoja.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Runosuoni kukkii teille tänä iltana
Syksy on ihanaa aikaa!
Lehtien väriloisto kaunistaa
Sade virkistää, sienet kasvattaa
niitä sieniä poimia saa.
Kotimaiset omenat
porkkanat ja perunat
punajuuri
sipuli
pensaspavut ja kaali.
Maha kiittää ruuasta.
Voi niitä syysiltoja
kynttilänvalossa.
Ikkunasta ulos kun katsoo
villaisen peiton ympärille voi kietoa
maailmakaan ei tunnu niin pelottavalta
itse asiassa hieman paremmalta,
elämänmeno ei niin kauhistuta.
Peiton alla on turvallista.
Karpaloiden aika on pian taas
mieli lepää kun suolle astuu saapas
Saattaa kuulua kurjen rääkäisy.
Talvi on siis tulossa
lunta saattaa jo tulla.
Suolla on hieman pakkasta.
Mietin elämäni arvoja
mikä onkaan elämäni arvoista
onko aika karsia
turhia selän taakkoja
keskittyä vain muutamaan
hieman voisi hidastaa
nauttia onnesta.
Minä olen elossa.
P.S. Pian saattaa tulla erityisesti miehiä kiinnostava kirjoitus kuukautiskupista sekä jokasyksyisistä askartelu-leipomisideoista. Myös Oskaria aion painostaa jutun kirjoittamiseen.
Lehtien väriloisto kaunistaa
Sade virkistää, sienet kasvattaa
niitä sieniä poimia saa.
Kotimaiset omenat
porkkanat ja perunat
punajuuri
sipuli
pensaspavut ja kaali.
Maha kiittää ruuasta.
Voi niitä syysiltoja
kynttilänvalossa.
Ikkunasta ulos kun katsoo
villaisen peiton ympärille voi kietoa
maailmakaan ei tunnu niin pelottavalta
itse asiassa hieman paremmalta,
elämänmeno ei niin kauhistuta.
Peiton alla on turvallista.
Karpaloiden aika on pian taas
mieli lepää kun suolle astuu saapas
Saattaa kuulua kurjen rääkäisy.
Talvi on siis tulossa
lunta saattaa jo tulla.
Suolla on hieman pakkasta.
Mietin elämäni arvoja
mikä onkaan elämäni arvoista
onko aika karsia
turhia selän taakkoja
keskittyä vain muutamaan
hieman voisi hidastaa
nauttia onnesta.
Minä olen elossa.
P.S. Pian saattaa tulla erityisesti miehiä kiinnostava kirjoitus kuukautiskupista sekä jokasyksyisistä askartelu-leipomisideoista. Myös Oskaria aion painostaa jutun kirjoittamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)