Salla kirjoitti aamupäivällä lihansyönnistä. Olin ajatellut tehdä ihan samoin, kunhan vaan muilta kiireiltä kerkeäisin. Ja kyllähän sitä ehtii, jos vain jaksaa. Lihansyönnin kimppuun siis ja mikä olisi parempi paikka aloittaa, kuin Vegaani liiton kotisivut?
Vegaaniliiton sivujen mukaan on kolme syytä on kolme syytä tärkeää perustetta ryhtyä vegaaniksi:
1. Eläinten oikeuksiin liittyvä syyt
2. Terveyteen liittyvä syyt
3. Ympäristöön liittyvät syyt.
Alunperin ajattelin kirjoittaa näistä kaikista. Onneksi tajusin ajoissa, että a) minä en jaksa kirjoittaa ja b) jos jaksaisin niin, kukaan ei jaksaisi lukea. Aloitan kuitenkin nyt kirjoittamalla vähän noista eettisistä argumenteista lihansyöntiä vastaan. Jatkan sitten joskus, jos jatkan. Ja jos ihan oikeasti saan joskus kirjoitettua kaikista näistä aiheista jotain, lupaan tehdä suuria paljastuksia omasta suhteestani kasvisyöntiin ja siitä, miksi minä olin joskus vegaani!
Veganismin puolesta on esitetty kahden sorttisia (filosofisia) argumenttaja: Utilitaristisia(ks.Peter Singer) ja oikeuksiin pohjautuvaa(ks. Tom Reagan). Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen noita utilitaristisia.
Utilitarististen suuntauksien edustajat argumentoivat, että vaikka eläimillä ei (hyvin todennäköisesti) kaikissa tapauksissa ole samanlaista tietoisuutta kuin ihmisillä, ne voivat silti tuntea kipua ja kärsiä. Eläimet eivät siis välttämättä ole tietoisia (conscious), mutta joka tapauksessa ainakin niistä suurin osa niistä on tuntevia(sentient being). Edelleen karkeasti yksinkertaistaen utilitaristit argumentoivat, että ihmisen tulisi valinnoillaan pyrkiä kärsimyksen määrän minimointiin (hyvinvoinnin määrän maksimointiin).
Nyt, koska eläinperäisten tuotteiden käyttäminen ei ole välttämätöntä, tulisi se kärsimyksen minimoimisen nimissä lopettaa (tai ainakin sitä tulisi vähentää huomattavasti). Tämä argumentti on itse asiassa jo varsin vanhaa perua. Tähän tyyliin ajatteli ilmeisesti ainakin filosofi Jeremy Bentham jo 1800-luvun alkupuolle( ”...full-grown horse or dog, is beyond comparison a more rational, as well as a more conversable animal, than an infant of a day or a week or even a month, old. But suppose the case were otherwise, what would it avail? The question is not, Can they reason? nor, Can they talk? but, Can they suffer? ”). Tosin voisin kuvitella, että Bentham oli vakaasti lihansyöjä.
Utilitaristinen argumenttina lihansyönnin ja eläintuotteiden käytön vähentämisen puolesta on ihan hyvä. On päivän selvää, että eläimet tuntevat kipua ja voivat kärsiä. (Jos joku yrittää oikeasti ja tosissaan väittää jotain muuta, voi olla parasta lähteä äkkiä karkuun, koska kyseessä on todennäköisesti jonkinasteinen sosiopaatti.) Toiseksi eläinteollisuus aiheuttaa oikeasti kärsimystä. Jos sikalan täyttäisi bernhardinkoira niin, kyllä siinä tulisi kyynel silmään paatuneemmallakin lihansyöjällä. Eikä possuilla ja koirilla ole kärsimyksen kokemisen suhteen mitään eroa.
Toisaalta veganismin puolesta on aika hankala argumentoida utilitarismin pohjalta. Kananmunia ja maitoa voidaan tuottaa varmaankin aiheuttamatta eläimille sen suurempaa kärsimystä. Eri asia taas on, tapahtuuko tätä muualla kuin K:n ja P:n kotikanalassa. Myös riista on utilitaristille ihan ok. Eikä kalat, ja jos kalat ovatkin, niin ei ainakaan etanat tai katkaravut ole tuntoisia olentoja ja niin edelleen.
Ongelmia tällä argumentilla on lihan syönnin vastustamisen näkökulmasta ainakin kolme. Ensimmäinen on se, että juuri ketään ei oikeasti kiinnostaa eläinten oikeuksiin liittyvät eettiset pohdinnat. Toinen on se, että eläinteollisuus on rakennettu niin, että ”eläimet” vaikuttavat mahdollisimman vähän eläimiltä ja niiden kärsimys vaikuttaa mahdollisimman vähän kärsimykseltä. (Mieti nyt vaikka niitä, maitopurkin lehmiä.) Eläinten kärsimys ei ole läsnä niissä tilanteessa, jossa päätöksiä eläintuotteiden käyttämisestä tehdään. Tämä "psykologinen etäisyys" käytännössä johtaa siihen, ettei kärsimystä oteta huomioon päätöksen teossa.
Kolmas ongelma tai oikeastaan oikea ongelmien valtameri, johon uppoavat kaikki utilitarismin vastaiset filosofiset argumentit. Näistä puhutaan lisää, jos joku osaa esittää yhden tällaisen. No, joo...Yksi ongelma on ainakin se, että kärsimyksen mittaaminen ja kokeminen on subjektiivista. Voisin kuvitella, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat valmiita väittämään lihansyönnin ilojen ihmiselle olevan suuremmat kuin lihantuotannon aiheuttama kärsimys eläimille...
Maidontuotanto muuten liittyy lihantuotantoon niin keskeisesti, että kuluttaessaan maitoa pitäisi myös kestää ja hyväksyä ajatus siitä, että tukee lihantuotantoa. Mulla kesti jotenkin hirmu kauan sisäistää se - tiesin, mutta en tajunnut avatessani maitopurkkia. Nyt se on jotakuinkin pureutunut käytäntöihin myös, kohtuullisella maitotuotteiden korvaamisella muilla jutuilla. T. Kotikanalan K ;)
VastaaPoista