Mini-interventio I osa II: turhautumisen oireita

Lähes viikko on nyt aikaa ensimmäisestä mini-interventiostamme (taidan kohta jo lopettaa sanan käyttämisen, koska en oikeasti ehkä tajua sen sisältöä..), ja nyt on aika lopputulosten. Missionahan oli löytää bilevaatteet toisillemme, mikä on jo mahdottomuus itsessään, ja jotta vielä hieman hankaloittaisimme Oskarin jo muutenkin mahdotonta tehtävää, bilevaatteet oli löydettävä kirpputoreilta. Ajattelin kuitenkin optimistina antaa Oskarille mahdollisuuden. Jo ennen kirpparikierrosta toki päätin, että aion katsoa itselleni vaatteita samalla, kun Oskarin bilevaatteita etsin.

Ensimmäisenä kohteena oli lähetystori Fida, jossa huomasin kovin nopeaa meidän hyvin erilaiset tavat kiertää kirpputoria. Minulla on tapana edetä rekiltä toiselle järjestelmällisesti, jotta en vahingossakaan missaa sitä aarreta, joka lymyilee kahden Adidas-kolitsipaidan välissä. Oskari taas eteni hyvin nopeatempoisesti kirpputorin päästä päähän noin kymmeneen kertaan sillä välin, kun itse olin saanut ensimmäisen rekin katsottua. Tyylejä on monia.

Miesten vaatteethan ovat hyvin yksinkertaisia naisiin verrattuna, ja olinkin kovin varma omista taidoistani löytää Oskarille bilevaatteet. Tehtävä osoittautui hieman haastavaksi, vaikkakin täysin muista syistä kuin taidoistani. Miehille on aika vaikea löytää kirpputorilta vaatteita, sillä niitä ei vain ole. Siis paria nahkahapsuliiviä, Taffel-tpaitaa ja Jurassic Park -kolitsipaitaa lukuun ottamatta. Muutaman varteenotettavan paidan löysin, mutta niissäkin oli suuria puutteita. Miesten paitojen mitoitus on siis ihan perseestä; koko S on pieni. Koossa M on lyhyet hihat ja se on muutenkin lyhyt, mutta leveä. Koko L on ihan sairaan iso jokapuolelta. Ja Oskarihan on pitkä ja kapea, no can do. Olin kuitenkin tyytyväinen löytämiini vaatteisiin, vaikka jokainen taisi olla Oskarille liian pieni, hups. Ei kuulemma värimaailmakaan ihan napannut. Harmillista, kun ei ymmärrä hyvien värien päälle. (pahoittelut jo etukäteen kuvien laadusta..)

Oskarin normivaatteet

Tämä paita oli oikeesti tosi nätin värinen.

Vaaleanpunainen pukee Oskaria, mutta paita oli valitettavasti hieman pieni..

Oskarillahan ei ollut mitään tuntumaa tähän vaatteiden etsimiseen. Yritin alussa hieman ohjeistaa häntä kertomalla mieltymyksestäni korkeaan vyötäröön, hameisiin ja "vanhaan" tyyliin. Luultavimmin Oskari hämmentyi tuosta sen verran, että viimeisetkin toivon rippeet katosivat samassa hetkessä. Sinänsä vaatteet olivat toki oikean kokoisia, eikä niissä "sillein" ollut mitään vikaa. Ongelmana oli enemmänkin se, ettei niillä ollut mitään tekemistä tyylini kanssa. Ei näitä vaatteita bileisiin kai laiteta.. Siinä vaiheessa, kun Oskari alkoi selittää kahdesta eri paidasta, että nämä siis laitetaan niin kun päällekäin, optimismini alkoi valua maahan.

Perus keskiviikko-ilme ja -tyyli

                                                     

Pari kerrosta päälle ja baariin.

Tätä voisin käyttää raskauspaitana sitten ehkä joskus :D

Fidan valikoimasta ei jäänyt mitään käteen. Toisena kohteena oli kirpputori Silinteri, jota on kehuttu paljon hyvästä valikoimastaan. Silinteri on perinteisempi kirpputori, jossa jokaisella myyjällä on oma pöytä ja rekki. Se toi tietysti oman lisänsä tähän tehtävään, sillä ainakin minulla (ja Oskarilla ei selvästikään) oli tarve käydä läpi jokaisen pöydän sisältö kokonaisuudessaan. Taisin olla ensimmäisen pöytärivistön toisella puolella, kun Oskari oli jo "kiertänyt" koko kirpputorin. Hän näytti lähinnä olevan päämäärättömällä vaellusretkellä. Oma projektini taas laajeni siten, että Oskarin bilevaatteiden lisäksi etsin itselleni sekä bilevaatteita että kaikkia muita mahdollisia vaatteita ja tietysti kaikkia kirpputorin aarteita. Tämä ei selvästikään helpottanut Oskarin oloa, ja puolessa välissä kirpputoria hän ilmoitti, että voisi alkaa lähteä pois. Päätin nopeuttaa hieman tahtiani, ja lopussa itsekin hieman turhautuneena yritin epätoivoisesti ajatuksen ja sattuman voimalla löytää itselleni aarteita samalla, kun Oskarin kirpputoriahdistus vain lisääntyi.

Kirpputorin anti oli todella köyhä, ja löysin ainoastaan yhden paidan Oskarille. Tietysti paita oli Oskarille sopiva, minulla kun on näitä taitoja. Omista bilevaatteista pystyin vain haaveilemaan, sillä Oskari oli tainnut eksyä vaellusmatkallansa jo ensimmäisen pöydän jälkeen. Pakko myöntää, etten minäkään löytänyt yhtäkään mahdollista bilevaatetta itselleni, en edes aarteita.

Tässä paidassa on oikeasti valkoisia raitoja, mutta ne on jäänyt kuvasta pois :(

Johtopäätökset:

1. Kannatan bilevaatteiden etsimistä kirpputorilta erityisesti silloin, jos kyseessä on Bad Taste - bileet.
2. Kun tarkoituksena on etsiä käyttökelpoisia vaatteita, niitä kannattaa etsiä ensisijaisesti itselleen ja ehkäpä miehelle, mutta ei toisin päin.
3. Ei kannata esittää vaateasiantuntijaa, jos ei sellainen ole.
4. Jos lähtee kirpputorille mukaan, siellä ei saa turhautua, vaikka toinen koskisi joka ikiseen tavaraan pöydällä, ja ehkäpä kiertäisi kirpputorin pariinkin kertaan uudestaan.

-Salla