Sunnuntaimeininkiä ja tajunnanvirtaa

Blogimme tarkoituksena on toki jakaa ja esitellä ideoita ja kokemuksia tavoista, elämään, mutta todennäköisesti suurin osa tekstistä tulee käsittelemään tätä epämääräistä ajatusten, tunteiden, havaintojen ja muistikuvien jatkuvaa virtaa. Olen iloisesti yllättynyt, että monetkin ystäväpiirissäni ovat tulleet kysymään, onko uusia blogikirjoituksia tulossa lähiaikoina. Aihepiiri selvästi siis kiinnostaa ainakin joitain ihmisiä. Lähitulevaisuudessa kokemuksellista kerrontaa on luvassa ainakin pyöräilystä ja dyykkauksesta. Eräs kaverini jo lupautui osallistumaan dyykkausprojektiin, ja nythän on mitä otollisimmat ajat käyttökelpoisen mutta kuitenkin roskiin menevän ruuan keräämiselle, kun ulkona on jääkaappilämpötilat. Katsotaan mitä tuleman pitää..pakko vielä mainita, että hieman takertelee tämä kirjakieltä tavoitteleva kirjoitustyyli, johon suostuin kompromissin tuloksena. Minäkin siis osaan tehdä kompromisseja, vaikka voisinpa veikata, että tässä kohtaa tietyt henkilöt naurahtavat ja pudistelevat päitään :)

Heräsin tänään pitkästä aikaa virkeänä aamulla, ja se jos jokin on hieno saavutus. Leipää ja jogurttia marjojen kanssa nassuun ja biologian lukeminen alkaa. Missionani on päästä opiskelemaan akvaattisia tieteitä ja sitä kautta pelastamaan maailmaa. Maailmanpelastus on ilmaisuna hyvin mahtipontinen, ja siksi siitä pidänkin. Tavoitteenani on siis päästä tutkimaan erityisesti vesistöihin liittyviä ongelmakohtia ja osoittamaan ongelmiin johtavia syitä, ja siten mahdollisesti näyttöön perustuen vaikuttamaan yhteiskunnan kehityssuuntiin. Okei saattaa kuulostaa taas hieman mahtipontiselta ja naiivilta, ja sitä se ehkä onkin.

Maailmanpelastajan tai vaihtoehtoisesti viherpiipertäjän, ituhipin tai miten nyt usein näitä ihmisiä kuvataankaan nasevasti, tie ei ole kovin helppo. En usko, että koskaan olen sanonut lausetta "Olen kasvissyöjä" ilman, että sitä seuraa vastakysymys "Miksi?". Kasvissyöjää odottaa aina se sama perustelujen ja oman arvomaailmansa viidakko, josta tulisi mahdollisimman näyttöön perustuvasti ja vakuuttavasti ilmaista syyt kasvissyönnille. Lihansyöjän vastaukseksi riittää usein jotain seuraavaa; "Liha maistuu hyvältä, ja en vois elää ilman lihaa". Jep, se onkin tosi pätevä syy. Jos kasvissyöjä vastaisi kysymykseen, että "En tykkää lihasta", niin hänet leimataan nirsoksi. Ja jos lihansyöjälle sanoo, että lihan syöminen on eettisesti väärin, hän loukkaantuu ja poistaa tämän henkilön kavereistaan Facebookissa.

Usein myös ihmetellään, miksi otan nämä asiat niin vakavasti ja jyrkästi ja en anna muiden elää heidän haluamallaan tavalla. Tähän hetkeen mennessä en kuitenkaan kertaakaan ole pystynyt estämään ihmisten elämistä haluamallaan tavalla. Ja minusta ennemminkin voisi miettiä, miksi te ette välitä. Vielä en ole yhtäkään pätevää syytä kuullut, vaan lähinnä näitä "ei elämää pidä ottaa niin vakavasti" -kommentteja. Jään vain pohtimaan, että mitä on se sellainen elämänilo, jos jatkuvasti edistää ympäristön heikentymistä, syömiensä eläimien esineellistämisestä ja elämänlaadun puutteesta puhumattakaan. Joskus tähän reagoidaan ihan ovelalla hirvi-kommentilla (Onko hirvienkin syöminen sitten väärin?) Voisin kuitenkin ihan villin veikkauksen heittää, että kovinkaan monen perusruokavalioon riista ei kuulu. Hienoa kuitenkin, jos näin on.

Ruokapuoli on aina hyvin selkeä esimerkki siitä, mihin ristituleen sitä usein joutuu. Seuravaa ajatusta kadun varmaan kohta, mutta olen myös usein miettinyt, miksi kasvissyöjänä tai luonnonsuojelina aina joutuu tuohon tulituksen kohteeksi. Onko kyse siitä, että ns. normaali ihminen ei kestä sitä ajatusta, että hän toimii jollain tavalla väärin, kun luonnonsuojelija taas elää "paremmin". Välinpitämättömyyteen näiden ihmisten kohdalla minun vaikea uskoa, sillä silloin reaktio ei kai olisi niin hyökkäävä, kuin mitä usein tulee vastaan. Toki voin olla väärässä, ja vasta-argumentteja saa ja onkin suotavaa heittää, jos sellaisia on. Ja ylipäätänsäkin tämä oli nyt sitä vapaata tajunnanvirtaa omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Kovinkaan montaa näyttöön perustuvaa argumenttia en tainnut tuoda esille.. pääosin olen kuitenkin ylpeä siitä, että asiat tuntuvat ja koskettavat minua. En haluaisi olla välinpitämätön.

Sitten seuraavaan missioon. Kuten kaikki jo tiedämme, Oskarilla on paljon tietoa ja monia kykyjä, ja yksi niistä on minun suuresti kadehtima pyöränhuolto. Maailmanparantajat tietysti polkevat pyörällä läpi vuoden, oli sitten lunta tai ei. Kestävän kehityksen kannalta pyöränhuolto liittyy myös oleellisesti asiaan, sillä talvipyöräily kuluttaa pyörää huomattavasti. Tarkoituksena on siis pitää pyöränhuoltosessio jokin päivä. Oskari todennäköisesti kirjoittaa siitä tänne blogiin jonkinlaista koontia, sillä en usko olevani itse siihen kykenevä erityisesti termistön puutteen vuoksi.

Tästä on hyvä jatkaa.

-Salla